Asuminen ja arki

Yleinen asumistuki on 80 % hyväksyttävien asumismenojen ja perusomavastuun erotuksesta. Hyväksyttävien asumismenojen enimmäismäärään vaikuttavat ainoastaan asunnon sijaintikunta ja ruokakunnan koko. Perusomavastuun määrään vaikuttavat ruokakunnan yhteenlasketut tulot sekä ruokakunnan aikuisten ja lasten lukumäärä.

Yleisen asumistuen normeihin eli tuen määrän laskennassa hyväksyttäviin menoihin tulee korotuksia vuodelle 2023. Kela ottaa muuttuneet normit ja muut korotukset huomioon, kun se käsittelee uusia asumistukihakemuksia tai tarkistaa jo myönnettyjä asumistukia 1.1.2023 alkaen. Asumistuen saaja voi tarvittaessa varmistaa Kelan asiakaspalvelusta, onko tarkistushakemuksen tekeminen tarpeen.

Asumistuki tarkistetaan vuosittain. Lisäksi vuositarkastuksien välillä tuki tarkistetaan, jos ruokakunnan olosuhteet muuttuvat.

Tarkistus tehdään esimerkiksi seuraavissa tilanteissa

• jos ruokakunnan jäsenmäärä muuttuu
• jos ruokakunnan tulot pienenevät 200 €/kk tai suurenevat 400 €/kk.
• jos ruokakunnan asumismenot muuttuvat vähintään 50 €/kk edellisen päätöksen hyväksyttäviin asumismenoihin verrattuna tai ruokakunta vaihtaa asuntoa.

Asumistuessa on  ansiotulovähennys, jonka suuruus on 300 €. Se tehdään jokaisen ruokakunnan jäsenen ansio- tai yrittäjätulosta.

Omaishoidon tuen hoitopalkkiota ei huomioida tulona yleisessä asumistuessa. Asumistuki ei ole verotettavaa tuloa.

Eläkkeensaajan asumistuki on 85 % omavastuun ylittävistä hyväksyttävistä asumismenoista.

Eläkkeensaajan asumistuen normeihin eli tuen määrän laskemisessa huomioon otettaviin menoihin tulee korotuksia vuodelle 2023. Eläkkeensaajan asumistuessa huomioon otettavat erilliset lämmityskustannukset nousevat huomattavasti. Muutos johtuu voimakkaasti kohonneesta energian hinnasta. Myös vesi- ja kunnossapitokustannukset otetaan huomioon aiempaa suurempina.
Kela ottaa muuttuneet normit ja muut korotukset huomioon, kun se käsittelee uusia hakemuksia tai tarkistaa jo myönnettyjä eläkkeensaajan asumistukia 1.1.2023 alkaen. Eläkkeensaajan asumistuki tarkistetaan aina asiakkaan tekemän hakemuksen perusteella.

Perusomavastuu on kaikille sama 631,94€ vuodessa (noin 52,66 €/kk).

Asumistuen lisäomavastuu määräytyy perhesuhteiden mukaisten tulorajojen perusteella.

Asumistuen laskeminen on monimutkaista, mutta sen määrän voi arvioida Kelan nettisivuilla olevalla laskurilla.

Jos saa pelkästään osatyökyvyttömyyseläkettä, osa-aikaeläkettä tai vapaaehtoista eläkettä, kuuluu hakija yleisen asumistuen piiriin.

Kotipalvelut tai kotihoito

Sosiaalitoimi voi antaa kotipalveluja tavanomaiseen elämään kuuluvista tehtävistä suoriutumiseen alentuneen toimintakyvyn, perhetilanteen, sairauden, vamman tai vastaavan syyn perusteella. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi peseytyminen, pukeutuminen tai ruuanvalmistus. Lapsiperheillä on tietyin edellytyksin lakisääteinen oikeus kotipalveluun. Tukimuotoja ovat myös ateria-, sauna-, kauppa- ja siivouspalvelut. Kotipalvelun apu voi olla säännöllistä tai tilapäistä.

Hyvinvointialue voi järjestää osan kotipalvelusta ja kotihoidosta palvelusetelin avulla. Lisätietoa saa hyvinvointialueen sosiaalitoimesta.

Kotisairaanhoito

Kotisairaanhoidon päämääränä on mahdollistaa asiakkaan kotona asuminen sairaudesta huolimatta. Kotisairaanhoidon henkilöstö huolehtii erilaisista kotona tarvittavista terveyden- ja sairaanhoidon palveluista. Kotiin on mahdollista saada maksutta sairaanhoitotarvikkeita sekä kotona selviytymistä helpottavia apuvälineitä. Jatkuvan ja säännöllisen kotisairaanhoidon saamiseksi tarvitaan lääkärin lähete.

Palvelut kotiin palvelusetelillä

Palvelusetelin tarkoituksena on lisätä asiakkaan valinnan mahdollisuuksia sosiaali- ja terveyspalveluissa. Hyvinvointialue päättää, ottaako se palvelusetelin käyttöön ja mihin palveluihin ja missä laajuudessa seteli on käytettävissä. Se päättää myös, onko palveluseteli tulosidonnainen vai kaikille käyttäjille samansuuruinen.

Jatkuvassa, säännöllisessä kotihoidossa käytetään tulosidonnaista palveluseteliä. Tulosidonnaisen palvelusetelin arvosta on tehtävä päätös, joka on muutoksenhakukelpoinen. Asiakkaalla on aina oikeus kieltäytyä palvelusetelistä. Tällöin hänet on ohjattava muilla tavoin järjestettyjen palvelujen piiriin. Asiakkaalla ei ole oikeutta vaatia palveluseteliä.

Asiakkaan palvelun ja hoidon tarve on arvioitava sekä palvelusuunnitelma laadittava ennen palvelusetelin myöntämistä. Asiakkaalle on selvitettävä palvelusetelin arvo, palvelun tuottajien hinnat, omavastuuosuuden määräytyminen ja arvioitu suuruus sekä muulla tavoin järjestetystä palvelusta määräytyvä maksu. Tiedot palvelujen tuottajista, palveluista ja hinnoista tulee olla julkisesti saatavilla internetissä ja muulla soveltuvalla tavalla. Asiakkaan on itse valittava tarjolla olevista palveluntuottajista itselleen sopivin.
Palvelusetelin arvon tulee olla asiakkaan kannalta kohtuullinen.

Maksuttomaksi säädettävistä palveluista ei saa jäädä maksettavaksi omavastuuosuutta. Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineen hankkimiseksi annettavalla palvelusetelillä täytyy voida hankkia yksilöllistä tarvetta vastaava tavanomainen apuväline.

Palvelusetelin omavastuuosuus ei kuulu julkisen terveydenhuollon maksukaton piiriin. Terveydenhuollon palveluista jäävään omavastuuosuuteen ei voi saada sairausvakuutuslain mukaista korvausta. Matkakuluista saa sairausvakuutuslain mukaisen korvauksen.

Omaishoidon tuki

Hyvinvointialueet järjestävät omaishoidon tukea varaamiensa määrärahojen puitteissa. Omaishoidon tuki on kokonaisuus, joka muodostuu hoidettavalle annettavasta omaishoidosta sekä hoito- ja palvelusuunnitelmassa erikseen määritellyistä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista. Omaishoidon tukeen kuuluvat lisäksi omaishoitajan hoitopalkkio ja vapaapäivät.

Omaishoidontukea voidaan myöntää, jos

• henkilö tarvitsee sairauden, vamman tai muun vastaavan syynvuoksi hoitoa tai muuta huolenpitoa
• hoitoa voidaan antaa hoidettavan kotona
• hoidettavan omainen tai muu läheinen henkilö on valmis vastaamaan hoidosta yhdessä muiden tarpeellisten palvelujen kanssa
• omaishoitajan terveys ja muu toimintakyky vastaavat hoidon asettamia vaatimuksia
• hoidettavan koti soveltuu hoidon antamiseen
• omaishoidon tuen myöntäminen on hoidettavan edun mukaista
• ja se riittää turvaamaan hoidettavan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden.

Omaishoidon tukea haetaan hyvinvointialueelta. Myönteistä päätöstä tehtäessä solmitaan omaishoitajan kanssa omaishoitosopimus, jonka liitteeksi tulee hoito- ja palvelusuunnitelma. Omaishoitaja ei ole kuitenkaan työsuhteessa.

Omaishoitajan hoitopalkkio on verotettavaa tuloa, joka kerryttää työeläkettä. Palkkio määräytyy hoidon sitovuuden ja vaativuuden mukaan. Hyvinvointialue päättää palkkion tason. Palkkion vähimmäismäärät on laissa määrätty. Hoidollisesti raskaan siirtymävaiheen aikana, esimerkiksi hoidettavan henkilön kotiutuessa sairaalasta, palkkio on suurempi.

Jos hoidettava on riippuvainen omaishoitajastaan ympärivuorokautisesti, omaishoitajalla on oikeus vähintään kolmeen vapaavuorokauteen kuukaudessa. Hyvinvointialue on tällöin velvollinen järjestämään sijaishoidon.

Vanhuspalvelulaki

Vanhuspalvelulaki ei velvoita järjestämään uusia palveluja vanhusten sosiaalihuoltoon. Laki täydentää muuta sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöä. Lain tavoitteena on varmistaa, että iäkkäät ihmiset saavat yksilöllistä tarpeiden mukaista hoitoa ja huolenpitoa. Lain lähtökohtana on kotiin annettavien palvelujen ensisijaisuus. Pitkäaikaishoito voidaan toteuttaa laitoshoitona vain silloin, kun siihen on lääketieteelliset perusteet tai asiakas- ja potilasturvallisuuden perusteella. Pitkäaikaishoidossa puolisoille on järjestettävä mahdollisuus asua yhdessä.

Iäkkäiden henkilöiden palvelujen tarve on arvioitava viivytyksettä ja laadittava palvelusuunnitelma. Vaihtoehdoista on neuvoteltava iäkkään henkilön kanssa ja hänen näkemyksensä on kirjattava palvelusuunnitelmaan.

Iäkkäälle voidaan määrätä sosiaalihuoltolain mukainen omatyöntekijä sosiaalihuollon asiakkuuden ajaksi.

Sosiaali- ja terveystoimen jatkuvasta ja säännöllisesti antamasta kotipalvelusta ja kotisairaanhoidosta voidaan periä palvelun laadun ja määrän, palvelukäyttäjän maksukyvyn sekä perheen koon mukaan määräytyvä kuukausimaksu.

Jos avuntarve on tilapäinen, peritään siitä käyntikohtainen maksu. Maksuja voidaan kohtuullistaa.

• Katso lisää sivulta Asiakkaana sosiaali- ja terveydenhuollossa ”Asiakasmaksujen kohtuullistaminen tai perimättä jättäminen” -kohdasta.

Pitkäaikaisessa eli yli vuoden kestävässä hoitosuhteessa kotikuntansa ulkopuolella asuvalla henkilöllä on kotikunnan valintaoikeus.

Oikeus koskee henkilöä, joka on sijoitettu laitoshoitoon, perhehoitoon tai asumaan asumispalvelujen avulla.

Apuvälineiden tarkoituksena on helpottaa vammaisen tai sairaan ihmisen suoriutumista päivittäisissä toiminnoissa, kuten liikkumisessa, pukeutumisessa, peseytymisessä, viestinnässä, kotitöissä ja opiskelussa.

Apuvälinehankinnan aloitteen tekijänä voi olla esimerkiksi tarvitsija itse, hänen omaisensa tai terveydenhuollon ammattihenkilö. Hoitava lääkäri ja tarvittaessa esimerkiksi toimintaterapeutti ja fysioterapeutti arvioivat apuvälineen tarpeen. Apuvälinekartoituksissa todetut tarpeet on kirjattava hoito- ja kuntoutussuunnitelmiin.

Lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä ovat esimerkiksi:

• liikkumisen apuvälineet, esimerkiksi pyörätuoli, kävelykeppi,
• kyynärsauvat, rollaattori ja nostolaite
• peseytymisen ja wc:n apuvälineet, esimerkiksi suihkutuoli ja wc -korottaja
• tuet, kuten polvituet, tukiliivit, nilkkatuet, rannetuet ja tukikaulurit
• pukeutumisen ja muun päivittäisen toiminnan apuvälineet, kuten tarttumapihdit, sukanvetolaitteet
• asuntoon kuuluvat apuvälineet, kuten sähkösäätöinen sänky, ylösnousutuki, sängynjalankorotus, tukikaide ja istuintyyny
• näkemisen, kuulemisen ja kommunikoinnin apuvälineet, esimerkiksi tv-ruudun suurennin ja kuulokoje.

Sote-keskukset vastaavat perustason apuvälinepalveluista. Näitä ovat esimerkiksi kyynärsauvat, kävelykepit ja rollaattorit. Keskussairaalat huolehtivat vaativien ja kalliiden apuvälineiden järjestämisestä. Tällaisia ovat esimerkiksi sähköpyörätuolit, sähkömopot ja opaskoirat.

Neuvontaa ja ohjausta apuvälineiden käyttöön, niiden hankintaan ja käytön seurantaan saa terveydenhuollon apuvälinelainaamosta. Siellä myös sovitetaan apuvälineet yksilöllisesti kullekin käyttäjälle. Terveydenhuollon apuvälineiden tarpeen määrittely, sovitus, luovutus omaksi tai käytettäväksi, käytön opetus ja seuranta sekä huolto ovat maksuttomia palveluita.

Lisäksi apuvälineitä voi hakea sosiaalitoimesta. Esimerkiksi vammaispalvelu voi korvata harrastustoiminnassa tarvittavia apuvälineitä.

Hyvinvointialueen vammaispalvelujen on korvattava vaikeavammaiselle henkilölle asunnon muutostöistä sekä asuntoon kiinteästi kuuluvien välineiden ja laitteiden hankkimisesta aiheutuvat kohtuulliset kustannukset, jos henkilö vammansa tai sairautensa johdosta niitä välttämättä tarvitsee suoriutuakseen tavanomaisista elämän toiminnoista.

Asunnon muutostöiksi luetaan muun muassa luiskien rakentaminen ja wc:n kunnostaminen. Asunnon muutostyöt ovat vaikeavammaiselle subjektiivinen oikeus eli jokaisella vaikeavammaisella henkilöllä on oikeus muutostöiden kulukorvaukseen.

Korvausta on haettava puolen vuoden kuluessa kustannusten syntymisestä. Lisätietoa saa hyvinvointialueen vammaispalvelusta.

Hyvinvointialueen vammaispalvelu voi korvata vammaiselle henkilölle vamman tai sairauden edellyttämän tarpeen mukaisesti kokonaan tai osittain kustannukset, jotka aiheutuvat hänelle päivittäisistä toiminnoista suoriutumisessa tarvittavien välineiden, koneiden ja laitteiden hankkimisesta. Tukeen on oikeus henkilöllä, joka tarvitsee niitä liikkumisessa, viestinnässä, henkilökohtaisessa suoriutumisessa kotona tai vapaa-ajalla eivätkä ne kuulu lääkinnällisen kuntoutuksen piiriin.

Vammaisen henkilön on näytettävä, missä määrin väline tai laite on tarpeellinen ja välttämätön vamman tai sairauden vuoksi jokapäiväisessä elämässä suoriutumisessa. Korvausta on haettava puolen vuoden kuluessa kustannusten syntymisestä. Vammaispalvelu voi myös antaa välineitä, koneita tai laitteita maksutta vammaisen henkilön käyttöön.

Kyseessä on harkinnanvarainen tukitoimi, joten hyvinvointialueen vammaispalvelu määrittää korvausperusteensa talousarvion puitteissa. Lisätietoa saa hyvinvointialueen vammaispalvelusta.

Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA myöntää tukea sosiaalisen ja taloudellisen tarveharkinnan perusteella vanhusten ja vammaisten asuntojen korjaustoimintaan.

• Lisätietoja Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA (ara.fi).

Palveluasuminen tulee kysymykseen, kun henkilö tarvitsee runsaasti apua selviytyäkseen jokapäiväisistä askareista, mutta ei tarvitse laitoshoitoa. Palveluasuminen sisältää aina sekä asunnon että asumiseen liittyvät palvelut. Asunnostaan ja siihen liittyvistä kustannuksista vastaa kukin asukas itse.

Palveluasuminen tarkoittaa henkilön asumista omassa kodissa, jonne järjestetään kaikki hänen tarvitsemansa palvelut ja tuet. Koti voi olla vuokra-, omistus-, osaomistus- tai asumisoikeusasunto. Palveluasumista voidaan järjestää tavanomaisissa huoneistoissa, erityisissä palvelutaloissa, ryhmäkodeissa, asumisryhmissä tai muissa ratkaisuissa. Asumista tukevat palvelut voidaan toteuttaa monimuotoisesti ja yksilöllisesti.

Sosiaalihuoltolain mukainen palveluasuminen

Palveluasumisella tarkoitetaan palveluasunnossa järjestettävää asumista ja palveluja. Palveluasumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat soveltuvan asunnon sekä hoitoa ja huolenpitoa. Palveluasumisesta perittävän asiakasmaksun suuruuteen vaikuttavat henkilön omat tulot.

Vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen

Hyvinvointialueen vammaispalvelun on järjestettävä vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen vaikeavammaiselle, joka tarvitsee jatkuvasti tai erityisen runsaasti sairautensa vuoksi toisen henkilön apua päivittäisissä toiminnoissa.

Palveluasumiseen kuuluvat asunto sekä asumiseen ja arjesta selviytymiseen liittyvät välttämättömät palvelut, esimerkiksi liikkumisesta, pukeutumisesta, siivouksesta ja lääkityksestä huolehtiminen. Palveluasuminen voidaan järjestää palvelutalossa tai ryhmäkodissa. Tällöin asukas maksaa asunnosta vuokraa normaalisti. Palvelutalon henkilökunta avustaa asukasta päivittäisissä toiminnoissa.

Palveluasuminen voidaan toteuttaa myös vaikeavammaisen omaan asuntoon järjestämällä tarvittava toisen henkilö apu kunnan palvelujen ja tukitoimien avulla. Palveluasuminen omassa kodissa voidaan toteuttaa esimerkiksi henkilökohtaisen avun turvin, omaishoidon tuella ja asunnon muutostöillä.
Asumisesta ja arjesta suoriutumiseen liittyvät välttämättömät palvelut perustuvat yksilölliseen palvelusuunnitelmaan ja ovat maksuttomia käyttäjälleen.

Henkilökohtaiseen apuun ovat oikeutettuja pitkäaikaissairaat ja vammaiset henkilöt, jotka tarvitsevat toistuvasti ja välttämättä toisen henkilön apua pitkäaikaisen tai etenevän sairautensa tai vammansa vuoksi. Se mahdollistaa päivittäisistä toiminnoista, työstä ja opiskelusta suoriutumisen sekä harrastamisen, yhteiskunnallisen osallistumisen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen. Avun järjestäminen edellyttää sitä tarvitsevan henkilön kykyä määritellä avun sisältö ja toteuttamistapa eli hänen on vähintään toimittava työnjohtajana.

Henkilökohtainen apu on järjestettävä päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin henkilö sitä tarvitsee. Harrastuksiin, yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen apua tulee järjestää vähintään 30 tuntia kuukaudessa. Palvelu on saajalleen maksuton.

Henkilökohtaista apua haetaan hyvinvointialueen vammaispalvelusta.

Kuulo-, kuulonäkö- ja puhevammaisten tulkkauspalveluista vastaa Kela. Tulkkauspalveluoikeutta haetaan Kelasta kirjallisesti ja yleensä vain kerran. Lisätunteja sekä tulkkausta opiskeluun ja ulkomaanmatkoille on haettava erikseen.

Tulkkausta koskevat päätökset tehdään Kelan Vammaisten tulkkauspalvelukeskuksessa (Vatu-keskus), joka myös välittää tulkkeja.

• Lisätietoa Vammaisten tulkkauspalvelu | Henkilöasiakkaat (kela.fi)

Hyvinvointialueen vammaispalvelun on järjestettävä päivätoimintaa vaikeavammaiselle henkilölle, jolla vammasta aiheutuva toimintarajoite estää sosiaalihuoltolain mukaisen työtoiminnan ja jolla ei ole oikeutta kehitysvammalain mukaiseen päivätoimintaan.

Päivätoimintaa on järjestettävä mahdollisuuksien mukaan siten, että vaikeavammainen henkilö voi osallistua toimintaan viitenä päivänä viikossa tai tätä harvemmin, jos vaikeavammainen henkilö kykenee osallistumaan työtoimintaan osa-aikaisesti tai siihen on muu hänestä johtuva syy.

Päivätoiminta on maksuton vammaispalvelu. Kuljetuksista ja aterioista voidaan kuitenkin periä maksu.

Asumistukilaki, laki eläkkeensaajan asumistuesta, sosiaalihuoltolaki ja -asetus, laki omaishoidontuesta, terveydenhuoltolaki, palvelusetelilaki, asetus lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineiden luovutuksesta, laki ja asetus vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista, laki ja asetus sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista, kotikuntalaki, laki asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitta-avustuksista, palvelusetelilaki.