Sairaudesta kertominen ja läheisten sopeutuminen
Miten, milloin ja kenelle sairaudesta voi tai kannattaa kertoa? Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jokainen tekee omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Ratkaisuun vaikuttavat monet asiat. Ovatko läheiset huolissaan, joutuuko olemaan paljon sairauslomalla ja kuinka luontevaa itselle on jakaa asioita muiden kanssa?
Milloin ja kenelle kertoa sairaudesta?
Sairastuminen on aina kriisi. Ihmismieli toimii herkästi niin, että kun yksin murehtii, huolet suurenevat. Parhaimmillaan kertominen lievittää omaa ahdistusta ja helpottaa oloa. Toisaalta voi tuntua tärkeältä ensin sulatella asiaa itsekseen. Muille kertominen voi olla helpompaa, kun on itse saanut tietoa sairaudesta ja on jonkinlainen käsitys asiasta.
Kun kertoo sairaudestaan, saattaa joutua yllättäen ottamaan vastaan myös hämmennystä, pelkoa, surua ja jopa vähättelyä tai kieltämistä. Sairastunut voi joutua lohduttamaan, tukemaan ja vakuuttamaan toisia omasta pärjäämisestään. Siksi on hyvä kuunnella itseään, tutkia omia voimavarojaan ja miettiä, kenelle kaikille jaksaa ja pystyy juuri nyt asiasta kertomaan.
Perheenjäsenille ja läheisille on hyvä kertoa, kun on itse ensin saanut käsiteltyä sairautta. Työpaikalla sekä harrastuksissa kannattaa kertoa niille, joiden kokee tiedon tarvitsevan. Diagnoosista ei ole pakko kertoa työtovereille tai esihenkilölle, mutta jos salaaminen pitkittyy, siitä voi tulla taakka, joka vie turhaan voimavaroja.
Monet kokevat, että kertominen on helpottanut työssä olemista ja ystävien kohtaamista sen sijaan, että se olisi aiheuttanut hylkäämisen tai eristämisen tunteita, joita itsekseen saattoi pelätä. Itse voi vaikuttaa siihen, millaiset kasvot sairaudelle antaa ja miten sen kanssa pärjää.
Läheisen rooli ja tunteet
Kun perheenjäsen sairastuu, myös läheiset ”sairastuvat” omalla tavallaan ja omassa tahdissaan. Aluksi läheinen saattaa olla korostetun vakaa koska kokee, että hänen tulee olla turvana ja tukena sairastuneelle. Sairauden käsittely saattaa viivästyä, jos läheinen odottaa, että hänen tunteilleen on tilaa perheessä.
On tärkeää, että omista ajatuksista ja tunteista on lupa puhua. Joskus läheistä voi ahdistaa, kun sairastunut haluaa, että tilanne pidetään salassa. Läheinen voi tarvita mahdollisuuden tuulettaa omia tunteitaan jonkun ulkopuolisen kanssa. Tähän sairastuneen kannattaa antaa lupa, ja läheisen kannattaa pitää huolta omasta jaksamisestaan.