Tilaa tunteille ja armollisuutta itseään kohtaan
7.5.2026
Erityisopettajana työskentelevä Hanna on tottunut kantamaan vastuuta ja pitämään langat käsissään. Mielen äärellä -kurssilla hän pysähtyi pitkästä aikaa oman jaksamisensa ja tunteidensa äärelle. Hän huomasi, ettei kaikkea tarvitse käsitellä yksin.
Hanna Rantanen työskentelee luokanopettajana ja erityisopettajana. MS-diagnoosin hän sai jo vuonna 2009. Elämänvaiheessa, jossa perhe oli vielä kasvamassa.
– Sain diagnoosin, kun odotin toista poikaani. Sairaus oli alussa aika aggressiivinen, joten hakeuduin jo varhain tuen pariin, Hanna muistelee.
Hän osallistui diagnoosin saatuaan Neuroliiton sopeutumista tukeville kursseille, ja on nyt viime vuosina hakeutunut niille uudelleen pidemmän tauon jälkeen. Mielen äärellä -kurssille lähtemiseen vaikutti erityisesti kurssin painottuminen mieleen ja tunteisiin.
– Teema tuki elämäntilannettani, joten kun ajankohta ja kurssipaikka olivat minulle mahdollisia, päätin hakea kurssille.
Sopeutumista tukevien kurssien osallistujavalinnoissa huomioidaan ensisijaisesti hiljattain sairastuneet ja ne, jotka hakevat kurssille ensimmäistä kertaa. Kursseille on mahdollista osallistua uudelleen, mikäli hakija tarvitsee tukea henkiseen hyvinvointiinsa esimerkiksi muuttuneessa elämäntilanteessa.
Pienestä jännityksestä turvalliseen ilmapiiriin
Hannaa on uusi ryhmä jännittänyt aina hieman etukäteen. Jännitys on kuitenkin hälvennyt nopeasti. Kurssille valikoituneella porukalla on iso vaikutus kurssin ilmapiiriin.
– Mukana oli tuttu ohjaaja, mikä helpotti etukäteisjännitystä. Kurssin alkaessa sain huomata, että meillä oli tosi kiva ja rauhallinen ryhmä. Tilaa oli kaikille, ja keskustelu oli tasavertaista. Kaikki pääsivät ääneen.
Kurssin ohjelma rakentui keskusteluista ja erilaisista harjoituksista. Teoriaa käsiteltiin käytännönläheisesti, ja sitä purettiin yhdessä. Yhtenä tärkeänä teemana oli omien rajojen tunnistaminen ja rajojen näkyväksi tekeminen ylikuormittumisen välttämiseksi.
– Teimme esimerkiksi kirjoitusharjoituksia ja tunnepiirroksia. Lisäksi oli kehollisia harjoituksia ja mielikuvarentoutusta. Yhdessä harjoituksessa opettelimme sanomaan ”ei” sekä sanallisesti että kehollisesti, Hanna kertoo.
Tunteille annettiin tilaa
Hannalle kurssin tärkein anti löytyi keskusteluista. Ryhmässä oli lopulta helppo avautua.
– Keskustelut herättivät myös vahvoja tunteita, kun avauduimme toisillemme herkistäkin asioista. Ja vaikka välillä oli hiljaista, se ei ollut kiusallista hiljaisuutta, vaan sellaista, joka antoi tilaa ajatuksille ja tunteille. Me itkimme ja nauroimme yhdessä.
Kurssille osallistuvien henkilöiden keskeinen kemia vaikuttaa olennaisesti ilmapiiriin. Lisäksi ohjauksella on suuri vaikutus kurssikokemukseen. Se sai Hannalta erityiskiitosta.
– Kurssilla ei painostettu ketään puhumaan, mutta jokaiselle annettiin aikaa ja tilaa avautua omassa tahdissaan. Se teki ilmapiiristä turvallisen, hän kiittelee.
Ymmärrystä omaan oloon
Kurssin jälkeen Hanna huomasi muutoksia ennen kaikkea omassa ajattelussaan ja suhtautumisessaan itseensä, ajatuksiinsa ja tunteisiinsa.
– Minulla on ollut ylivirittyneisyyttä ja rauhattomuutta. Kurssilla opin tunnistamaan niitä paremmin. Sen myötä olen ehkä armollisempi itselleni nyt kurssin jälkeen.
Vaikutukset eivät välttämättä näy ulospäin, mutta ne tuntuvat sisäisesti.
– Tunnistan muutoksen itse. Pääni sisällä aukeni asioita, Hanna kuvailee.
Kurssi voi olla ensikosketus vertaistukeen
Hanna on ollut jo pitkään mukana paikallisyhdistyksen toiminnassa, ja hänellä on sitä myöten paljon muita sairastavia ystäväpiirissään. Myös kursseilta voi saada vertaistukea.
– Monen kurssilla käsittelemät asiat, ja siten myös keskusteltavat teemat, koskivat sairautta ennemmin välitteisesti kuin suoraan. Keskustelimme kuitenkin neurologisen sairauden tuomista haasteista, sen hoidosta ja kokemuksistamme usein esimerkiksi ruokapöydässä, Hanna toteaa.
Häntä yllätti, kuinka monelle kurssi oli tärkeä ensimmäinen kosketus vertaistukeen.
– Olin yllättynyt, ettei usealla ollut ennestään vertaistukikontakteja. Erityisesti silloin kurssi on hyvä tapa tutustua muihin.
Intensiivinen ja arvokas kokemus
Kurssille osallistuminen saattaa jännittää erityisesti ensikertalaista. Hakeminen voi kaatua esimerkiksi siihen, että epäröi kurssin sopivuutta itselleen tai jaksamistaan kurssilla.
– Minulla ei ole kertaakaan ollut kurssilla sellaista oloa, että mitä täällä teen. Kurssi antaa mahdollisuuden olla omien asioiden äärellä, mutta yhdessä muiden kanssa. Kurssilta saa todella paljon.
Hanna on osallistunut lähinnä kursseille, joilla yövytään. Yöpymiseen liittyvään jännitykseen hänellä on myös käytännön vinkki.
– Jos tarvitsee omaa tilaa, kannattaa ottaa yhden hengen huone lisämaksusta, mikäli siihen on mahdollisuus. Se voi helpottaa jaksamista muuten intensiivisellä kurssilla, Hanna päättää.
Neuroliitto on toteuttanut vastaavaa tunnepainotteista kurssia vuosittain jo 11 vuoden ajan. Kurssin suuret hakijamäärät ja kurssista saatu hyvä palaute kertovat, että tunneteema on tärkeä liiton kohderyhmälle.