CADASIL-tauti

• ICD–10: F01.1 Moni-infarktidementia, ORPHA: 136, OMIM: 125310
• CADASIL: Cerebral Autosomal Dominant Arteriopathy with Subcortical Infarcts and Leukoencephalopathy

CADASIL-tauti on harvinainen aikuisiässä alkava vallitsevasti periytyvä pienten ja keskisuurten valtimoiden tauti. Taudin pääoireina on aikuisiässä alkava esioireinen migreeni, toistuvat aivoinfarktit, mielialamuutokset ja myöhemmässä vaiheessa dementoituminen.

Taudista käytettävä lyhenne CADASIL, on koottu tautia kuvaavien löydösten alkukirjaimista: Cerebral Autosomal Dominant Arteriopathy with Subcortical Infarcts and Leukoencephalopathy – tarkoittaen autosomaalisesti vallitsevasti periytyvää pienten ja keskisuurten valtimoiden tautia, johon liittyy aivoinfarkteja ja valkean aivoaineen muutoksia.

Esiintyvyys

Taudin esiintyvyydeksi on arvioitu 4/100 000. CADASIL-tautia esiintyy kaikkialla maailmassa ja sitä on yhtä paljon miehillä ja naisilla. Suomessa on tautia todettu noin 50 suvussa, joissa on yhteensä noin 250 henkilöä, joilla on todettu CADASIL-tauti ja/tai tautia aiheuttava geenivirhe.

Mistä tauti johtuu?

CADASIL-tauti johtuu kromosomissa numero 19 sijaitsevan NOTCH3-geenin geenivirheistä, joita on kuvattu kirjallisuudessa yli 300 erilaista. Notch3-proteiini on solukalvolla sijaitseva reseptorimolekyyli, joka vaikuttaa sikiöaikana solujen erilaistumiseen. Suomalaisilla potilailla yleisin geenivirhe eli mutaatio on yhden emäksen muuttuminen toiseksi, tarkemmin c.397C > T, joka muuttaa aminohapon arginiini kysteiiniksi, tarkemmin p.Arg133Cys. Tämä pistemutaatio on todettu yli 220 suomalaiselta CADASIL-suvun jäseneltä. Lisäksi suomalaisilla CADASIL-potilailla on todettu ainakin 14 muuta NOTCH3-geenin geenivirhettä, jotka ovat huomattavasti harvinaisempia ja joita esiintyy vain muutamissa suvuissa.

CADASIL-tauti on koko elimistön pienten valtimoiden tauti, vaikka oireet tulevat yksinomaan aivojen taholta. Aivojen pienten valtimoiden sileälihassolut tuhoutuvat ja korvautuvat sidekudoksella. Tämä johtaa suonten kaventumiseen ja pieniin infarkteihin aivojen syvässä valkeassa ja harmaassa aineessa.

Taudin periytyminen

Tauti periytyy autosomisesti vallitsevasti eli dominantisti. Vallitseva periytyminen tarkoittaa sitä, että jo toiseen perintötekijäparin perintötekijään tullut muutos riittää aiheuttamaan sairauden, vaikka sen perintötekijäpari, ns. vastingeeni, on normaali. Sellaisella henkilöllä, jolla itsellään on CADASIL-tauti, on joka kerta lapsia hankkiessaan 50 %:n riski siihen, että lapsi saa tautia aiheuttavan perintötekijän ja siten perii CADASIL-taudin. Toisaalta on joka kerta 50 %:n mahdollisuus siihen, että lapsi saa terveen perintötekijän, eikä hänelle tällöin tule CADASIL-tautia.

Oireet ja taudin kulku

Taudin oireiden alkamisikä ja etenemisnopeus vaihtelevat huomattavasti samassakin suvussa ja jopa saman perheen sisällä. Geenivirheen sijaintikohta ei näyttäisi vaikuttavan taudin vaikeusasteeseen. Tupakointi on ainoa osoitettu tekijä, joka näyttäisi varhentavan taudin oireiden alkamista. Taudin ensioireena on usein migreeni.

Ensimmäisen aivoinfarktin potilaat saavat keskimäärin 50 vuoden iässä. Infarktien jälkeen voi alkaa esiintyä myös masennusta ja apatiaa sekä henkisten toimintojen heikkenemistä. Toistuvat infarktit johtavat usein puhe- ja kävelyvaikeuksin.

Osalla potilaista oireet ovat niin lieviä tai epätyypillisiä, että tauti todetaan vasta eläkeiässä tai se jää kokonaan toteamatta. Tauti lyhentää hieman odotettavissa olevaa elinikää. Toistaiseksi vanhin suomalainen CADASIL-potilas eli kuitenkin 92-vuotiaaksi.

Migreeni

Arviolta 30 %:lla on ensimmäisenä oireena noin 30 vuoden iässä alkava aurallinen eli esioireinen migreeni. CADASIL-tautiin liittyvä migreenioireisto on yleensä tavanomaista migreeniä vaikeampi ja se voi aiheuttaa ohimenevän halvausoireen tai sekavuustilan.

Naisilla taudin ensimmäinen ilmentymä saattaa olla juuri ennen ja tai jälkeen synnytyksen ilmaantuva migreenin kaltainen oireisto, johon liittyvät nopeasti ohimenevät tai enimmillään muutamia päiviä kestävät neurologiset oireet (esim. puhehäiriö, toispuoleiset halvaus- tai puutumisoireet) sekä migreenityyppinen päänsärky.

Aivoverenkiertohäiriöt

Lähes kaikilla esiintyy toistuvia aivoverenkierron häiriöitä keskimäärin 45-60 ikävuodesta lähtien. Useimmat aivoinfarkteista ovat pieniä paikantuen aivorungon alueelle tai syvälle aivokudokseen ja niihin liittyvät oireet ovat vaihtelevia. Tyypillisiä infarkteihin liittyviä oireita ovat esimerkiksi lievä toispuoleinen heikkous tai puutuminen.

Mielialaoireet ja apatia

Mielialamuutoksia, lähinnä masennusta, esiintyy noin 20 %:lla. Apatiaa esiintyy masennuksesta erillisenä oireena noin 40 %:lla. Se ilmenee mm. aloitekyvyttömyytenä ja yleisenä hidastumisena.

Henkisen tason heikkeneminen ja dementia

Toiseksi tavallisin CADASIL-taudin oireista on henkisten toimintojen heikkeneminen, joka edeltää vaskulaarista dementiaa. Potilaat itse alkavat huomata tämän heikkenemisen keskimäärin 50 vuoden iässä. Noin 80 %:lla yli 65-vuotiaista sairastuneista todetaan dementia. Tyypillisiä piirteitä varhaisessa vaiheessa ovat henkisten toimintojen hidastuminen sekä toimeenpanevan ja järjestelevän ajattelun ja keskittymiskyvyn heikentyminen.

Miten tauti todetaan?

CADASIL-taudin diagnoosi varmistetaan verikokeesta tehtävällä geenitutkimuksella ja joskus harvoin ihokoepalan elektronimikroskooppitutkimuksella. Pään magneettikuvauksessa (MRI) nähdään tautiin liittyvät laajat valkean aineen vauriot: leukoaraioosi ja infarktit. Neuropsykologisissa tutkimuksissa voidaan todeta toiminnan ohjauksen häiriöt sopien subkortikaaliseen dementiaan. Sen sijaan muistitoiminnot säilyvät taudin alkuvaiheessa yleensä varsin hyvin.

Perinnöllisyysneuvonta

CADASIL-tauti on harvinainen perinnöllinen pitkäaikaissairaus, joka vaikuttaa monin tavoin sairastuneen ja hänen perheensä elämään. Kun CADASIL-tauti on diagnosoitu, hoitava neurologilääkäri käy potilaan ja hänen lähiomaistensa kanssa lävitse taudin löydökset, seurannan ja hoitomahdollisuudet. Vastaavasti perinnöllisyyslääkäri käy potilaan, hänen puolisonsa ja aikuisten lastensa kanssa lävitse CADASIL-tautia yleensä ja sen periytymistavan, sekä geenin ja todetun geenivirheen. Lisäksi perinnöllisyysneuvonnassa pohditaan todetun CADASIL-taudin tai sen riskin merkitystä perhesuunnittelun kannalta.

Perinnöllisyyslääkäri myös miettii suvun terveiden riskissä olevien henkilöiden kanssa tilannetta yleensä ja erityisesti silloin, jos he miettivät ennakoivaan geenitutkimukseen hakeutumista. Perinnöllisyysneuvonnassa käydään lisäksi lävitse suvun tilannetta laajemminkin ja mietitään myös sitä, miten suvun riskissä oleville henkilöille olisi hyvä kertoa lähisuvussa todetusta CADASIL-taudista. Kaiken kaikkiaan tiedon saamisen ajatellaan auttavan sairauteen sopeutumisessa ja syyllisyyksien poistamisessa.

Hoitomahdollisuudet ja seuranta

Tällä hetkellä CADASIL-tautiin ei ole parantavaa hoitoa, vaan hoito on oireenmukaista. Migreenin kohtauslääkkeenä kannattaa suosia tavanomaisia särkylääkkeitä. Triptaaneita kohtauslääkkeinä tulisi välttää. Migreenissä tarvitaan harvoin estohoitoa, mutta tavanomaisia estolääkkeitä kuten amitriptyliiniä, beetasalpaajia ja epilepsialääkkeitä voidaan käyttää. Osa potilaista voi hyötyä myös asetatsolamidista.

Tunnetut aivoverenkiertohäiriöiden riskitekijät (kuten verenpainetauti, tupakointi, diabetes ja hyperkolesterolemia) on syytä selvittää ja tarvittaessa hoitaa, koska ainakin tupakoinnilla on osoitettu olevan taudin oireiden alkamista aikaistava vaikutus. Verenpainelääkitystä käytetään verenpainetaudin hoidossa ja hyperkolesterolemia kannattaa hoitaa statiineilla.

Aivoverenkiertohäiriöiden jälkeisessä estohoidossa voidaan käyttää verenkiertolääkitystä (esim. aspiriini) kuten muillakin aivoinfarktipotilailla. Jonkin verran lisääntyneen aivoverenvuotoriskin vuoksi verenohennushoitoa (Marevan ja uudet verenohennuslääkkeet) kannattaa välttää, ellei sille ole lääketieteellisesti välttämätöntä aihetta. Samoin liuotushoitoa kannattaa välttää, ellei kyseessä ole suuren aivoverisuonen tukos ja uhkaava laaja infarkti. Se on kuitenkin hyvin harvinaista CADASIL-taudissa.

CADASIL-potilaiden tulisi huolehtia riittävästä nesteiden saannista erityisesti esim. helteillä tai urheillessa. Näin voidaan välttää elimistön kuivumistilaa, mikä lisää infarktiriskiä. Ehkäisypillerien ja vaihdevuosien hormonihoidon käytössä on noudatettava varovaisuutta. CADASIL-tautia sairastavien tai riskissä olevien naisten raskauksia tulisi seurata normaalia tarkemmin äitiyspoliklinikalla komplikaatioiden ehkäisemiseksi. CADASIL-potilailla on todettu suomalaisissa suvuissa lisääntynyt riski raskauteen liittyen paitsi migreenityyppisiin kohtauksiin, myös pre-eklampsiaan eli raskausmyrkytykseen.

Taudin seuranta tapahtuu sairauden vaiheesta ja oirekuvasta riippuen joko neurologin tai terveyskeskuslääkärin vastaanotolla. Kuntoutus, fysioterapia, psykologinen ja sairaanhoidollinen tuki ovat tärkeitä tässä etenevässä pitkäaikaissairaudessa.

Kirjoittajat

• Minna Pöyhönen, professori, perinnöllisyyslääketieteen erikoislääkäri, HY, Lääketieteellisen genetiikan ja perinnöllisyyslääket. osasto, HUS/Diagnostiikkakeskus/HUSLAB Kliinisen genetiikan yksikkö
• Susanna Roine, LT, neurologian erikoislääkäri, TYKS Neurotoimialue, AVH-vastuualue

Teksti on alun perin julkaistu oppaassamme CADASIL-tauti – Tietoa ja kokemuksia. Teksti on tarkistettu 5.1.2021.

Järjestötoiminta

Potilasjärjestö: Neuroliitto ry; CADASIL-verkosto. Tutustu Neuroliiton ylläpitämiin harnes-verkostoihin ja liity mukaan.

Muita tietolähteitä

• Roine S, Pöyhönen M, Baumann M, et al. CADASIL – monimuotoinen aivoverenkiertosairaus. Suomen Lääkärilehti 2010;65:3017-3026.
• European Clinical Trials Information Network kerää ja julkaisee sivustollaan tietoa CADASIL-tautiin liittyvistä kliinisistä tutkimuksista (clinicaltrials.eu).