MIRAS
- ICD–10: G71.3, ORPHA: 94125
- MIRAS = Mitokondriaalinen resessiivinen ataksiaoireyhtymä, mitochondrial recessive ataxia syndrome
Kävelyn koordinaation heikentyminen voi johtua perintötekijöihin kytkeytyvästi, eli perinnöllisestä ataksia-sairaudesta. Ataksialla tarkoitetaan hitaasti etenevää kävelyn koordinaation heikentymistä, johon saattaa liittyä käsien tarkkuutta vaativien tehtävien heikentymistä, puheentuoton vaikeutta, tasapainon häiriöitä ja poikkeavuuksien silmien liikkeissä.
Sairauksien taustalla on pikkuaivojen sekä aivorungon liikeratojen toimintahäiriö ja/tai ääreishermoston tuntoaistijärjestelmän häiriö. Epäily perinnöllisestä sairaudesta syntyy sukuhistorian ja/tai potilaan oireiden perusteella. Sairauden oireet saattavat alkaa jo varhaislapsuudessa, tai vasta myöhemmällä iällä.
Ataksiaa voivat aiheuttaa myös muut keskushermostoperäiset syyt, kuten aivojen verenkiertohäiriöt, MS-tauti tai alkoholin liikakäyttö.
Periytyminen
MIRAS (mitochondrial recessive ataxia syndrome) on yleisin peittyvästi periytyvä ataksia-sairaus Suomessa. Sairaus johtuu polymeraasi gamma (POLG1) -geenin virheestä. Sairauden puhkeaminen edellyttää geenimuunnosta henkilön molemmissa kromosomeissa.
Perinnölliset ataksiat periytyvät joko autosomeissa vallitsevasti, mitokondriaalisesti tai X-kromosomaalisesti. Autosomeissa vallitsevasti periytyvät ataksiasairaudet, eli spinokebellaariataksiat (SCA, spinocerebellar ataxia) on luokiteltu taustalla olevan geenivirheen perusteella. SCA-sairauksien yleisyys väestössä on n. 5:100 000 henkilöä. Monet näistä sairauksista aiheutuvat DNA:ssa olevan ns. toistojakson määrän lisääntymisestä.
Esiintyminen
Suomessa yleisintä POLG1-geenin muutosta (p.W748S) kantaa 1/125 henkilöä suomalaisväestössä, ja sairauden esiintyvyys Suomessa on n. 1:80 000 henkilöä. MIRAS-sairautta esiintyy myös mm. Norjassa ja Belgiassa, mutta se on varsin harvinainen esimerkiksi italialaisessa tai englantilaisessa väestössä.
Sairauden syy
POLG1-geenin tuote, polymeraasi-gamma entsyymin katalyyttinen alfa-alayksikkö, huolehtii mitokondrioiden DNA:N kahdentumisesta, ja osallistuu kahdentumisprosessin tarkistukseen. Viallinen toiminta johtaa mitokondrio-DNA:n pilkkoutumiseen, ja mitokondrioiden toimintahäiriöön.
POLG1-geenivirheet voivat aiheuttaa MIRAS-sairauden lisäksi myös mm. mitokondrio-DNA:n määrän vähenemiseen eli depleetioon liittyviä sairauksia kuten Alpersin syndroomaa ja MNGIE (mitokondriaalinen neurogastrointestinaalinen enkefalopatia) tyyppi 4B tautia tai PEO-sairautta (etenevää progressiivista eksterniä oftalmoplegiaa).
Taudinkuva ja oireiden eteneminen
MIRAS-sairaus on kuvattu ensimmäistä kertaa 2000 luvun alussa professori Anu Wartiovaaran, ja neurologian erikoislääkäri, LT Maria Rantamäen toimesta. Sairaus havaittiin aluksi aikuisilla potilailla, joilla oli etenevä kävelyvaikeus (ataksia). Sittemmin on selvinnyt, että sairaudenkuva ja alkamisikä vaihtelevat hyvin paljon.
Sairaus ilmenee tavallisesti n. 30 vuoden iässä (vaihteluväli 20–50 vuotta) alkavana etenevänä kävelyvaikeutena, johon liittyy erityisesti tuntohermojen poikkeavuuksia (sensorinen polyneuropatia eli tuntohermojen monihermosairaus). Potilailla tavataan usein myös epilepsiaa, puheen epäselvyyttä (dysartria), migreeniä, myoklonusta, psyykkisiä ja kognitiivisia oireita sekä silmien liikehäiriöitä. Osalla potilaista sairaus alkaa varhain, 0–7 vuoden iässä vaikealla aivosairaudella, epilepsialla sekä maksa-arvojen suurentumisella. Osalla taas esiintyy ainoastaan lievää migreeniä ja alttius epilepsian puhkeamiselle.
Aikuispotilailla tavataan tyypillisesti etenevä tasapainon vaikeus, joka johtuu tuntohermojen sekä pikkuaivojen toimintahäiriöstä. Sairauden myöhäisvaiheessa, tavallisesti ennen 50 vuoden ikää, ongelmana ovat erityisesti lisääntynyt liikuntakyvyn heikkeneminen ja apuvälineiden sekä avustuksen tarve, ja kognitiivisen voinnin heikentyminen.
Epilepsialääkitys vaatii erityistä huomiota
Alttius epilepsian synnylle liittyy aikaisemmin alkaneeseen tautiin. MIRAS-potilaista n. 60 %:ia tulee sairauden jossain vaiheessa sairastumaan epilepsiaan, joka voi johtaa vaikeahoitoiseen ja pitkittyneeseen kouristuskohtaukseen. Epilepsian alttiusalueena on usein takaraivolohko, josta lähtevä kohtausoire saattaa ilmentyä esim. näköhäiriöinä, tai näön vääristymisinä. MIRAS-potilaiden epilepsialääkitys vaatii eritystä huomiota, sillä yksi yleisimmistä lääkkeistä, valproaatti, saattaa johtaa vakavaan maksan toimintahäiriöön.
Hoito
MIRAS-sairauteen ei ole olemassa sairauden kulkuun vaikuttavaa lääkitystä, vaan hoito on oireenmukaista. Sairautta pystytään tutkimaan verinäytteestä eristetystä DNA:sta. Sairastuneen henkilön sukulaisille on mahdollista järjestää hoitavan tahon toimesta kliinisen genetiikan yksikön konsultaatio sekä perinnöllisyysneuvontaa.
Kirjoittaja
Mari Auranen, neurologian erikoislääkäri, neurologian dosentti
HUS neurologian klinikka
Helsingin yliopisto, Molekyylineurologian yksikkö
Artikkeli on julkaistu 3/2017
Oppaat
Mitokondriotaudit-opas – sairastuneille, heidän perheilleen sekä lääketieteen opiskelijoille ja ammattilaisille.
Järjestötoiminta
- Potilasjärjestö: Neuroliitto ry, Ataksiaverkosto
- Mitokondrioyhdistys ry
- Kansainvälinen mitokondriotautipotilasjärjestöjen kattojärjestö