Henkilökohtainen apu

Henkilökohtainen apu tarkoittaa vammaispalvelulaissa vaikeavammaisen henkilön avustamista niissä tavanomaiseen elämään liittyvissä toimissa, joista henkilö ei vamman tai sairauden vuoksi selviä itse. Henkilökohtaiseen apuun kuuluu avustaminen esimerkiksi päivittäisissä toimissa, työssä, opiskelussa, harrastuksissa, yhteiskunnallisessa osallistumisessa sekä sosiaalisen vuorovaikutuksen ylläpitämisessä.

Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa. Jos vaikeavammaisen henkilön avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista, ei hänellä ole oikeutta henkilökohtaiseen apuun.

Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita ihmiset elämässään tekevät joko joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Päivittäisiin toimiin katsotaan kuuluvaksi liikkumisen, pukeutumisen ja peseytymisen lisäksi muun muassa kodin siisteydestä huolehtiminen, lapsen hoito sekä asiointi esimerkiksi kaupassa tai viranomaisen luona.

Henkilökohtaisen avun järjestämisestä vastaa hyvinvointialue. Palvelun järjestämisessä sen on otettava huomioon vaikeavammaisen henkilön oma mielipide ja toivomukset, palvelusuunnitelmassa määritelty hänen yksilöllinen avun tarve sekä hänen elämäntilanne. Palvelusuunnitelma tehdään yhdessä hyvinvointialueen sosiaalityöntekijän kanssa.

Jos vaikeavammaisen henkilön avun tarve johtuu pääasiassa ikääntymiseen liittyvistä sairauksista ja toimintarajoitteista, ei hänellä ole oikeutta henkilökohtaiseen apuun.

Henkilökohtaisen avun järjestäminen edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on voimavaroja määritellä avun sisältö ja toteutustapa.

Henkilökohtainen apu voidaan järjestää eri tavoin.

1. Työnantajamallissa hyvinvointialue korvaa vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset.
2. Hyvinvointialue antaa vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluiden hankkimista varten palvelusetelin, jolla vaikeavammainen ostaa tarvitsemansa palvelut kunnan hyväksymiltä palveluntuottajilta.
3. Hyvinvointialue voi myös hankkia vaikeavammaiselle henkilölle avustajapalveluita julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta tai järjestää palvelun itse tai sopimuksin yhdessä muiden hyvinvointialueiden kanssa.

Henkilökohtaisen avun eri järjestämistapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin.

Hyvinvointialueella ei ole velvollisuutta järjestää henkilökohtaista apua kaikkien edellä mainittujen eri vaihtoehtojen mukaisesti. Usein on mahdollisuus työnantajamalliin eli avustajan palkkaamisesta syntyvien kustannusten korvaamiseen.

Palveluseteli, hyvinvointialueen oma palvelu tai ostopalvelu mahdollistaa henkilökohtaisen avun myös vaikeavammaisille, jotka eivät suoriudu työnantajavelvoitteista tai eivät halua toimia työnantajina.

Jos vaikeavammaisen henkilön riittävää huolenpitoa ei voida turvata avohuollon toimenpitein, ei hyvinvointialueella ole vammaispalvelulain mukaan erityistä velvollisuutta henkilökohtaisen avun järjestämiseen. Tällöin palvelut on kuitenkin järjestettävä jollakin muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisätietoa saa hyvinvointialueen sosiaalitoimesta.

Henkilökohtaisen avun määrän arvioinnissa lähdetään yksilöllisestä tarpeesta. Hyvinvointialueen on järjestettävä henkilökohtaista apua päivittäisiä toimia, työtä ja opiskelua varten siinä laajuudessa kuin vaikeavammainen henkilö sitä välttämättä tarvitsee.

Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita ihmiset elämässään tekevät joko joka päivä tai harvemmin, mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Päivittäisiin toimiin katsotaan kuuluvaksi liikkumisen, pukeutumisen ja peseytymisen lisäksi muun muassa kodin siisteydestä huolehtiminen, lapsen hoito sekä asiointi esimerkiksi kaupassa tai viranomaisen luona.

Harrastuksia, yhteiskuntaan osallistumista ja sosiaalista kanssakäymistä varten henkilökohtaista apua on järjestettävä vähintään 30 tuntia kuukaudessa, jollei tätä pienempi tuntimäärä riitä turvaamaan välttämätöntä avuntarvetta.

Avun tarvetta arvioitaessa määritellään aluksi, mihin toimiin ja miten paljon henkilö välttämättä tarvitsee toisen henkilön apua. Sen jälkeen voidaan arvioida tuntimäärä, joka kattaa tarpeen. Välttämättömiä tuntimääriä arvioitaessa keskeisessä asemassa on asiakassuunnitelma (palvelusuunnitelma). Sen laatimisen yhteydessä on syytä arvioida henkilökohtaisen avun tarve kaikilla elämänalueilla.

Lisätietoja saa hyvinvointialueen sosiaalitoimesta.

Henkilökohtaisen avun järjestäminen työnantajamallilla edellyttää, että vaikeavammaisella henkilöllä on halu ja kyky toimia työnantajana sekä työnjohtajana. Vaikeavammaisen henkilön on työnantajana haettava henkilökohtaista avustajaa itsenäisesti työpaikkailmoituksilla. Työnantaja vastaa myös itse avustajan perehdyttämisestä työhönsä sekä ns. työnantajavelvoitteiden hoitamisesta.

Henkilökohtaisen avustajan kanssa laaditaan kirjallinen työsopimus, jossa sovitaan vähintään työsuhteen keskeiset asiat kuten työsuhteen kesto, työaika, työtehtävät ja palkka. Työsuhteen kesto, työaika ja palkan suuruus perustuvat sosiaalityöntekijän antamaan päätökseen. Usein on käytössä mallilomake, jonka avulla työsopimus on helppo laatia.

Hyvinvointialue korvaa työnantajana toimivalle vaikeavammaiselle henkilölle henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvat kustannukset, työnantajan maksettavaksi kuuluvat lakisääteiset maksut ja korvaukset sekä muut kohtuulliset avustajasta aiheutuvat välttämättömät kulut.

Vammaispalvelulaissa hyvinvointialue on velvoitettu auttamaan ja opastamaan avustajan palkkaamiseen liittyvissä asioissa. Säännöksen perusteella sen on tarvittaessa hyvinkin yksityiskohtaisesti neuvottava ja autettava vaikeavammaista henkilöä suorittamaan esimerkiksi ennakonpidätykset maksamastaan palkasta, ottamaan tarvittavat vakuutukset ja järjestämään työterveyshuolto. Vaikeavammainen voi hoitaa osan työnantajavelvoitteistaan esimerkiksi tilitoimiston avulla. Tällöin hyvinvointialue korvaa myös tilitoimiston palkkion.

Lisätietoa saa hyvinvointialueen sosiaalitoimesta.

Avustajalle kuuluvat ne työtehtävät, joista on sovittu työsopimuksessa. Työtehtävä voi olla mikä tahansa sellainen tehtävä, jonka avustettava itse tekisi, ellei hänen vammansa olisi esteenä. Poikkeuksena ovat lain ja hyvän tavan vastaiset tehtävät.

Avustettava toimii työnantajana eli hänellä on työnjohto-oikeus. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että työnantaja voi määrätä työsopimuksen mukaan mitä työntekijä tekee, miten työntekijä työnsä tekee, milloin työntekijä tekee työtä ja missä työtä tehdään.

Pääsääntöisesti vain perheen ulkopuolinen henkilö voi toimia henkilökohtaisena avustajana. Henkilökohtaista apua tarvitsevien ihmisten omaiset tai läheiset voivat toimia avustajina vain, jos se on erityisen painavasta syystä apua tarvitsevan henkilön edun mukaista. Tällaisena syynä voidaan pitää esimerkiksi äkillistä avuntarvetta avustajan sairastuttua tai hänen työsuhteensa päätyttyä tai tilannetta, jossa perheen ulkopuolisen avustajan löytäminen osoittautuu vaikeaksi.

Myös vammaan tai sairauteen liittyvät erityiset syyt voivat oikeuttaa omaisen palkkaamiseen avustajaksi esimerkiksi silloin, kun kyse on toimintakykyyn voimakkaasti vaikuttavista sairauksista ja vammoista. Avustajalta edellytetään silloin muun muassa vaikeavammaisen henkilön fyysisen motoriikan hallintaa sekä vaikeimmissa tilanteissa eleiden ja tunnetilojen tulkintaa.

Lisätietoja saa hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelusta.

Vaikeavammaiselle lapselle voidaan myöntää henkilökohtaista apua, jotta hän voi osallistua esim. harrastuksiin, vapaa-ajan toimintoihin yhdenvertaisesti muiden lasten kanssa sekä tehdä samoja asioita kuin muutkin ikäisensä lapset ja nuoret.

Vaikeavammaisella lapsella on oikeus vammaispalvelulain mukaiseen henkilökohtaiseen apuun silloin, kun hän ei ole vanhempiensa ja muiden huoltajiensa välittömän ja jatkuvan valvonnan ja hoivan tarpeessa ja voi itse ainakin osittain vaikuttaa sekä tehdä päätöksiä toiminnastaan. Avun tarpeen arvioinnissa ei ole ikärajaa, vaan huomiota tulee kiinnittää lapsen yksilölliseen tarpeeseen ja kehitysvaiheeseen. Lapsella tulee olla kyky ilmaista, mitä toimintoja hän toivoisi voivansa henkilökohtaisen avun turvin toteuttaa.

Henkilökohtaista apua on myönnettävä silloin, kun lapsi ei vamman tai sairauden aiheuttaman toimintarajoitteen vuoksi kykene ilman apua tekemään asioita, joita vastaavan ikäiset lapset yleensä tekevät, ja hän kykenee ilmaisemaan avuntarpeensa. Alaikäisillä ”työnjohdollisessa tehtävässä” toimimisen vaatimustasoa ei tule asettaa liian korkealle, vaan lasten kohdalla kyse on nimenomaan laaja-alaisesta kokonaisarvioinnista.

Vammaisella lapsella tulee kaikkien lasten tavoin olla mahdollisuus osallistua itsenäisesti harrastus- ja vapaa-ajantoimintaan ja liikkua ilman vanhempiaan omassa kaveripiirissään.

Voit käyttää henkilökohtaista apua ulkomailla sinulle myönnettyjen tuntien puitteissa. Usein kuitenkin avuntarve on erilainen vieraassa ympäristössä. Voit tällöin anoa lisätunteja matkan ajalle.

Hyvinvointialue voi korvata henkilökohtaisen avustajan matka- ja majoituskustannuksia matkan ajalta. Pyydä niistä tarjous esim. matkatoimistolta ja kysy niitä jo ennen matkaa.

Lisätietoa saa hyvinvointialueen sosiaalitoimen vammaispalvelusta.

Voiko työnantajana toimiva vaikeavammainen henkilö saada vammaispalvelusta korvausta henkilökohtaisen avustajan työssään käyttämien maskien/hengityssuojaimien ostokuluista?

Henkilökohtaisten avustajien työnantajina toimivien vaikeavammaisten henkilökohtaisilla avustajilla tulee olla käytettävissään tarvittavia suojavälineitä vastaavasti kuten kotihoidossa. Vammaispalvelulain nojalla hyvinvointialueen tulee korvata työsuojelusta aiheutuvia kuluja.

Työnantajan henkilökohtaisina avustajina toimiville työntekijöilleen hankkimista maskeista laitetaan kuitit ja vapaamuotoinen hakemus kulujen korvaamisesta vammaispalvelun sosiaalityöntekijälle. Maskikulut korvataan työnantajana toimivalle vaikeavammaiselle henkilölle avustajasta aiheutuvina ylimääräisinä kuluina.

Jos henkilökohtainen apu on toteutettu palvelusetelillä tai ostopalveluna, tällöin palveluntuottajat vastaavat työntekijöidensä suojavarusteista.

Lisätietoja

• Koronavirus – Ohje kotihoidon työntekijöiden suojaamiseen (ttl.fi)
• STM:n antamat ohjeet koronavirustilanteessa – Sosiaali- ja terveysministeriö
• Suojautuminen ja varotoimet työpaikalla – Heta-liitto ry