facebook pixel

Rajatonta hoitoa

Teksti: Janne Ora

Hoitojonot ja hinta ovat kimmokkeina lähteä hoitoon ulkomaille. Suomen Potilasliiton mukaan ulkomaille suuntautuva hoitoturismi on kasvussa. Avaimen oma kysely osoittaa puolestaan, että myös neurologisten sairauksien potilaat ovat viime vuosina alkaneet hakeutua ulkomaille hoitoihin.

Lue myös: Lääkäri hoitaa, neuvoo ja varoo syyllistämästä
Tyytymättömyys vie ulkomaille myös neurologisia potilaita
Kolme kertomusta ulkomaanhoidoista

Kantasoluhoitoihin Intiaan, Ruotsiin ja Venäjälle. Syövän hoitoon Intiaan. Fysioterapiaan Espanjaan ja Kreikkaan. Hammashoitoon Viroon ja Unkariin. Silmäleikkaukseen ja kasvojenkohotukseen Viroon. Kasvojen naisellistamisleikkaukseen Thaimaahan. Hedelmöityshoitoihin Tanskaan ja Venäjälle.

Suomalaisten ulkomailta hakema hoito on kirjavaa ja hoitoturismi kasvaa määrällisesti.

– Hakeutuminen ulkomaille hoitoon lisääntyy kaiken aikaa. Nuori sukupolvi osaa kieliä ja netin käytön. He vertailevat hoitoja ja hintoja eivätkä ole pelkkien somessa liikkuvien tietojen varassa, kertoo Suomen Potilasliiton puheenjohtaja Paavo Koistinen.

Hänen mukaansa suomalaiset teettävät ulkomailla erityisesti lyhytkestoisia operaatioita, joissa myös toipumisaika on lyhyt.

Suurimmat syyt hakeutua ulkomaanhoitoihin ovat Koistisen mukaan halvat hinnat ja nopea pääsy hoitoon. Ne houkuttavat monia.

Hoitojonot vievät ulkomaille
Potilasliittoon ottavat yhteyttä monien eri sairauksien potilaat ja kysyvät neuvoja hoitomatkaa harkitessaan tai matkan kynnyksellä.

Neurologisia sairauksia sairastavat eivät erityisesti nouse esiin yhteydenotoista. Potilasliitossa tunnetaan silti hyvin esimerkiksi kantasoluhoitoihin matkustavien suomalaisten potilaiden hoitoturismi-ilmiö.

Ortopedisten toimenpiteiden hoitojonot vievät monia hoitoihin ulkomaille. Myös Suomea selvästi halvemmat fysioterapiapalvelut saavat monen matkustamaan Espanjaan tai Kreikkaan.

Määristä ei tarkkaa tietoa
Hoitoturismin laajuus on kysymysmerkki. Suunnittelija Pia Blomqvist Rajat ylittävän terveydenhuollon yhteyspisteestä toteaa, että läheskään kaikki hoitoturismi ei kirjaudu suomalaisille viranomaisille.

– Kansaneläkelaitoksen tilastoissa näkyvät vain ne ulkomailta hoitoa hakeneet, jotka hakevat Kelalta korvauksia. Toiseen EU- tai Eta-maahan ja Sveitsiin voi matkustaa hoitoon sopimalla siitä suoraan vastaanottavan lääkärin tai sairaalan kanssa. Potilaan omalla vastuulla on hakea korvauksia jälkikäteen, Blomqvist kertoo.

Hoitomatkaa suunnittelevat potilaat ottavat neuvontapisteeseen yhteyttä etenkin korvauksiin liittyvissä asioissa.

Blomvistin mukaan kaikki korvaukseen oikeutetut, ulkomailla hoidossa olleet potilaat eivät luultavasti tiedä oikeudestaan hakea Kelasta korvauksia. Kaikki eivät myöskään hae korvauksia. Tämä vääristänee Kelan tilastoja hoitomatkailun todellisten määrien osalta.

Kaikissa tapauksissa korvauksia ei ole mahdollista saada, vaikka hoito annettaisiin EU- tai Eta-maassa tai Sveitsissä. Sairausvakuutuslain mukaan Kela-korvattavan hoidon tulee kuulua suomalaisen terveydenhuollon palveluvalikoimaan. Esimerkiksi MS-taudin kantasoluhoito tai CCSVI-hoito eivät kuulu niihin hoitoihin.

Osa hoitomatkailusta suuntautuu Kela-korvausten ulkopuolisiin maihin, kuten Intiaan tai Venäjälle. EU- ja ETA-maiden sekä Sveitsin ulkopuolelle suuntautuva hoitomatkailua ei ole koottu yksiin tilastoihin, vaikka se on laajaa.

Hoitovahinkoa ei korvata
Hoitoturismiin liittyy lääketieteellisiä, juridisia ja käytännöllisiä pulmia. Potilasvahinkokeskus ei esimerkiksi korvaa ulkomailla sattunutta hoitovahinkoa.

Trooppiset tartuntataudit ja monien maiden antibiooteille vastustuskykyiset sairaalabakteerit ovat iso riski sekä potilaan että suomalaisen hoitojärjestelmän kannalta.

– Intia on viime vuosina halunnut profiloitua terveysturismin johtavaksi maaksi. Intiassa on monentasoisia klinikoita, mutta niiden yhteinen ongelma on hyvin liberaali sikäläinen antibioottipolitiikka ja täysin erilainen bakteerikanta kuin Suomessa ja Euroopassa, Koistinen toteaa.

**


Avaimen kysely: Tyytymättömyys vie ulkomaille myös neurologisia potilaita

Neurologisten sairauksien potilaat ovat viime vuosina hakeneet ulkomailta hoitoa esimerkiksi MS-tautiin, neurosarkoidoosiin, Parkinsonin tautiin ja perinnölliseen ataksiaoireyhtymään (MIRAS), osoittaa Avaimen tekemä kysely Neuroliiton jäsenille.

Ulkomailta etsitään hoitoa monista eri syistä. Paristakymmenestä vastaajasta koostuvassa otoksessa yleisiä syitä ovat riittämättömäksi koettu hoidon laatu ja tarjonta Suomessa, kokeilunhalu sairauden vaikeassa vaiheessa sekä vertaisryhmissä kuullut myönteiset arviot ulkomaiden hoitovaihtoehdoista.

Esimerkiksi MS-potilas ei voi saada hematopoieettista kantasoluterapiaa Suomessa. Menetelmää käytetään ja tutkitaan Uppsalan yliopistollisessa sairaalassa sekä Tukholmassa Karoliinisessa sairaalassa.

Moskovassa toimii nopean nettihaun mukaan ainakin viisi yksityistä klinikkaa, jotka tarjoavat kantasoluhoitoa moniin neurologisiin sairauksiin.

**


Lääkäri hoitaa, neuvoo ja varoo syyllistämistä

Neurologian erikoislääkäri, dosentti Juha-Pekka Erälinna työskentelee Mehiläinen NEO lääkärikeskuksessa Turussa. Erälinna hoitaa neurologisia potilaita ja törmää työssään säännöllisesti myös hoitoturismiin.

– Aika harva potilas kysyy mielipidettäni ennen kuin hän lähtee hoitomatkalle. Sellaiset seikat nousevat yleensä vasta myöhemmin esiin hoidon yhteydessä. Osa arkailee asiasta puhumista etenkin, jos hoito ei ole vastannut odotuksia.

Erälinnan mukaan ulkomailla annettavasta hoidosta voidaan puhua potilaan kanssa myös siinä vaiheessa, kun lääkäri kertoo niistä hoitovaihtoehdoista, jotka ovat lääketieteellisesti perusteltuja ja mahdollisia.

Erälinnan mukaan lääkäri kertoo, miksi hoitoturismia edellyttäviä hoitoja ei ole otettu Suomessa käyttöön, jos potilas kysyy niistä.

– Lääkärin ei tule mielestäni ottaa asiaa itse esille, koska tutkittuja, turvallisia ja tehokkaita hoitoja on Suomessa saatavilla.

Erälinna toteaa, että potilaat ovat hyvin valveutuneita eri hoitovaihtoehdoista. Hoitoturismia edellyttävät hoidot tulevat usein esille keskusteluissa, kun hoitoa valitaan, mutta harvemmin ensisijaisena tai ainoana potilaan toivomana hoitona.

**