Tärkeintä on tämä hetki

Teksti: Tiina Suomalainen • Kuvat: Riikka Hurri

Kun Raija Lindberg raitistui, hän perusti naisille tarkoitetun päihdehoitolan. Sekä päihderiippuvuudesta toipuminen että MS-tauti ovat kasvattaneet häntä.

Tohmajärvellä, hieman taajaman ulkopuolella, on koivukujan päässä rykelmä rakennuksia. Tässä miljöössä toimii Suomen ainut vain naisille tarkoitettu päihdekuntoutuslaitos, hoitokoti Tuhkimo.

Tuhkimoa on johtanut alusta asti yksi sen perustajista, Raija Lindberg. Sen jälkeen, kun Raija oli itse raitistunut, naisten hoitopaikasta tuli hänen unelmansa.

Raija elää unelmaansa edelleen.

– Onnistumisen kokemuksia tulee joka päivä, kun saamme jonkun asiakkaan oivaltamaan, että muutos on mahdollinen. Tätä työtä on tehtävä sydämellä. Tämä on minulle – ja kaikille työntekijöillemme – enemmän kuin työ. Tämä on elämäntapa.

Pohjakosketus ja raitistuminen
Raijan oman alkoholiriippuvuus alkoi itää jo varhaisteini-iässä. Kun hän joi itsensä ensimmäistä kertaa humalaan, hän tiesi, että tässä oli hänen juttunsa. Alkoholi teki ujosta ja arasta tohmajärveläistytöstä rohkean rämäpään.

– Äidiksi tulo 17-vuotiaana katkaisi alkoholinkäyttöni, mutta lapsen hieman kasvettua jatkoin siitä, mihin olin jäänyt. Juomiseni oli alusta asti erilaista kuin muiden. Join aina liikaa ja keksin jotain älytöntä.

Eron jälkeen Raija jäi kahdestaan poikansa kanssa. Riippuvuus oli edennyt siihen pisteeseen, että Raija joi aina, kun se oli mahdollista. Häpeän ja syyllisyyden hän kätki hoitamalla sosiaaliohjaajan työnsä viimeisen päälle.

Kun Raija eräänä aamuna palasi ryyppyreissulta kotiin, sanoi hänen 16-vuotias poikansa, että älä enää koskaan tee minulle näin. Se havahdutti – mutta ei riittävästi. Tarvittiin vielä Raijan siskot, jotka ilmoittivat, että eivät jaksa enää yhtään huijaamista ja valehtelua.

– Onneksi pääsin heti Kalliolan klinikalle hoitoon. Kuntoutuksen alussa pohdin sitä, miksi kannattaa raitistua, kun valtavat ulosottovelat odottavat. Sain kuitenkin voimaa vertaistarinoista. Mietin, että jos nuo ovat selvinneet, miksen minäkin.

Kuukauden mittaisella hoitojaksolla Raija oivalsi, että päihderiippuvuudessa on kyse sairaudesta.

– Oivalsin myös sen, että minun on itse otettava vastuu toipumisestani. Sinne jäi alkoholi, en ole sen jälkeen retkahtanut kertaakaan.

Jo 17 vuotta Tuhkimoa
Kotiuduttuaan Kalliolasta Raija sai tukihenkilökseen toisen toipuneen alkoholistin, Saara Ketolaisen.

– Kun ensimmäistä kertaa puhuin Saaran kanssa puhelimessa ja kuulin hänen käheän äänensä, ajattelin, että hän on elämän kolhima nainen. Mutta tapaamiseen tulikin hoikka kaunotar, joka oli pukeutunut ihanaan kukikkaaseen haalariin, Raija muistelee hymyillen.

Raija, Saara ja muutama muu päättivät koota voimansa ja perustaa päihdehoitolan vain naisille.

– Naiset tarvitsevat oman paikan, jossa heidän tarpeensa huomioidaan kokonaisvaltaisesti. Sekapaikoissa naiset ryhtyvät herkästi hoitamaan miehiä ja ihastuvat näihin, mikä häiritsee toipumista. Usein päihderiippuvaiset naiset ovat myös kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä ja väkivaltaa.

Hoitokoti Tuhkimo avasi ovensa vuonna 2002. Ensimmäiset kymmenen vuotta se toimi Enossa ennen kuin seurasi muutto Tohmajärvelle.

Nykyään Tuhkimossa on 14 paikkaa. Eri puolilta Suomea tulevat asiakkaat ovat äitejä, isoäitejä, siskoja, tyttäriä, puolisoita. He ovat jääneet koukkuun alkoholiin, huumeisiin, lääkkeisiin tai kaikkiin sekaisin.

Henkilökuntaa on yhteensä 12. Se ihanaan kukkahaalariin aikoinaan pukeutunut Saara on edelleen Raijan ystävä ja yhteistyökumppani. Saara työskentelee seksuaaliterapeuttina, ja Tuhkimo osaa hänen palvelujaan.

Diagnoosi ei ollutkaan maailmanloppu
Raija oli raitistuessaan 34-vuotias. Vuotta myöhemmin hän sairastui näköhermon tulehdukseen. Meni kuitenkin vielä muutama vuosi ennen kuin hän sai diagnoosin.

– Ajattelin ensin, että tämä on maailmanloppu. Mielikuvaani vaikutti se, että opiskeluaikojen harjoittelujaksoilla olin hoitanut erästä MS-tautiin sairastunutta nuorta naista, joka ei ollut kyennyt hyväksymään sairauttaan. Minulla olikin tapana rukoilla, että anna mitä vain, mutta älä MS-tautia tai avannetta.

Vertaistarinat auttoivat nytkin. Ja ystävä, joka tokaisi Raijan ruikuttaessa kohtaloaan, että jos sinua helpottaa, mennään ostamaan se pyörätuoli heti.

Pyörätuolia Raija ei ole tarvinnut. Interferonihoito on osoittautunut tehokkaaksi, ja hän on selvinnyt vähemmällä kuin moni muu.

– Minulla on väsymystä, puutumisia ja tasapaino-ongelmia. Olen oppinut elämään oireiden kanssa, koska ne ovat kulkeneet mukana jo niin pitkään.

Yrittäjäksi ryhtyminen MS-diagnoosin jälkeen ei hirvittänyt Raijaa. Päinvastoin, hän pohti, ottaisiko kukaan edes töihin kroonisesti sairasta ihmistä.

Kasvamista koko elämä
Yrityskumppaninsa Anne-Mari Myllerin kanssa Raija tekee poikkeuksellista työpäivää. Se alkaa kello yksi iltapäivällä ja jatkuu seuraavaan iltapäivään kello kolmeen.

– Kun tulen kotiin, en jaksa sinä iltana tehdä yhtään mitään ja nukun pitkälle seuraavaan päivään. Huomaan kyllä, että väsymys on iän myötä lisääntynyt.

Voimia saa Raija saa lapsenlapsistaan, koiran kanssa lenkkeilystä ja lukemisesta.

Raija sanoo, että toipunut päihderiippuvainen ei voi koskaan unohtaa sitä, mistä hän on tullut, vaan itsensä kanssa on tehtävä töitä koko ajan. Raija käy edelleen säännöllisesti AA-kerhossa – hoitamassa itseään ja antamassa toivoa muille.

Toipuminen on ihmisenä kasvamista. Sitä on myös MS-taudin kanssa eläminen.

– Alkoholistipersoona haluaa ennakoida ja varmistella. Hän ei osa elää hetkessä, vaan hän elää aina menneessä tai tulevassa. MS-taudin myötä olen oppinut tässä hetkessä elämistä. Koskaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu.