facebook pixel

Rakon ja suolen toiminnan häiriöihin on toimivia hoitomuotoja

Mitä oireesta/oireistosta tiedetään nyt?
Neurologisten sairauksien tai vammojen aiheuttaman hermostovaurion seurauksena rakon tunto muuttuu, mikä toisilla johtaa jatkuvaan virtsaamistarpeeseen ja toisilla virtsaamistarpeen katoamiseen kokonaan, kun rakon täyttymistä ei enää tunne.

Rakon toimintahäiriötä ilmenee muun muassa aivohalvauspotilailla (30–40 %), basaaliganglioiden sairauksissa kuten Parkinsonin ja Huntingtonin taudissa (38–70 %), AVH-sairauksissa (20–50 %), demyelinisaation yhteydessä esimerkiksi MS-potilailla (50–90 %) ja ääreishermoston neuropatioissa esimerkiksi diabeetikoilla ja Guillan Barre’n tautia sairastavilla.

Kun neurologinen sairaus tai vamma vaikuttaa suoraan suolen toimintaa ohjaavaan hermostoon, puhutaan neurogeenisesta suolesta. Oireina on ulosteen liikkeen hidastumista, ummetusta, suolen tyhjentämisen vaikeuksia sekä inkontinenssia. Ongelmia voi olla myös peräsuolen sulkijalihaksien toiminnassa.

Ummetuksen syy voi olla myös liikkumisen vähentyminen sairauden tai vamman myötä. Ummetuksesta kärsii yli kolmannes MS-tautia sairastavista. Vähintään kerran viikossa ilmenevästä ulosteinkontinenssista puolestaan 20–30 %. Parkinsonin taudissa ummetus voi esiintyä ensioireena jo vuosia ennen diagnoosia.

Ummetus voi johtua myös neurologisen sairauden tai sen oireiden hoitoon käytettävistä lääkkeistä. Esimerkiksi opioidit, depressio-, virtsankarkailu- tai Parkinson-lääkkeet voivat aiheuttaa ummetusta.

Oireista kysyminen pitäisi kuulua neurologisen sairauden hoitoon, mutta se varmasti vaihtelee.

Voiko oiretta hoitaa?
Oireita pystytään hoitamaan. Virtsarakon yliaktiivisuutta hillitsevä botuliinihoito ja potilaan omatoiminen toistokatetrointi ovat pitkään käytettyjä ja toimiviksi havaittuja hoitokeinoja. Botuliinihoito on yleensä hyvin siedettyä ja sen on osoitettu lisäävän rakon kapasiteettia ja vähentävän virtsankarkailua. Yhden hoitokerran vaikutus kestää ainakin kahdeksan kuukautta.

Suolen toiminnan ongelmiin on olemassa toimivia lääkkeellisiä ja lääkkeettömiä hoitoja.

Tärkeää on tiedon saanti ja konservatiivisten hoitomuotojen säätäminen sekä tarvittaessa jatkotutkimukset.

Mitä sairastava voi itse tehdä pärjätäkseen oireen kanssa?
Lopullinen vastuu on tietysti aina ihmisellä itsellään: omien oireidensa hahmottaminen ja tarjottujen hoitomuotojen testaaminen. Asia on herkkä, mutta sitä ei kannata hävetä. Vertaistuki auttaa ymmärtämään ettei näidenkään oireiden kanssa ole yksin.

Asiantuntijana Eeva-Maija Saaranto, uroterapeutti ja auktorisoitu seksuaalineuvoja, Maskun neurologinen kuntoutuskeskus