Parantaako kantasoluhoito kaiken?

Teksti: Janne Ora • Kuvitus: Antti Yrjölä

Kantasoluhoidot ovat vuosien ajan puhuttaneet MS-tautia sairastavia. Suomalainen MS-taudin asiantuntija Pentti Tienari toteaa, että kantasoluhoitojen osalta tulee vielä ratkoa monia avoimia kysymyksiä. Suurille potilasjoukoille annettavaa virallista ns. käypää hoitoa kantasoluhoidot tuskin ovat vielä vuosiin.

Lue myös: Ruotsissa hoidettu suomalaisiakin ms-potilaita kantasoluhoidoin

Voivatko kantasolut mullistaa MS-taudin hoidon? Tätä kysymystä on pohdittu vuosia niin neurologien kuin potilaiden keskuudessa.

Kansainvälinen lääketieteellinen konsensus – tutkimusyhteisön vallitseva käsitys – on yksimielinen: kantasoluhoitoja ei ole tutkittu riittävästi, joten näyttö niiden tehokkuudesta ja turvallisuudesta on riittämätön.

Tutkimuksen ja näytön vähäisyyden takia kantasoluhoidot eivät ole missään päin maailmaa alan asiantuntijoiden laatimiin hoitosuosituksiin perustuvaa käypää hoitoa. Helsingin yliopiston neuroimmunologian professori ja MS-taudin yksi johtava suomalaisasiantuntija Pentti Tienari sanoo, että yksi keskeisimmistä kysymysmerkeistä kantasoluhoidoissa liittyy niiden pitkäaikaisvaikutuksiin.

Raju hoito
Maailmassa on tehty noin tuhannelle MS-tautia sairastavalle potilaalle niin sanottu  autologinen kantasolusiirto. Ruotsi on MS-taudin kantasoluhoitojen edelläkävijämaa: siellä hoitoja on annettu noin 150 potilaalle.

MS-taudin hoidon autologisessa kantasolusiirrossa käytetään potilaan omasta verestä kerättyjä kantasoluja.

Ennen kantasolujen siirtoa potilaan immuunijärjestelmä tuhotaan sytostaatein, kemoterapialla. Tästä käytetään myös termiä immunoablaatio. Pentti Tienarin mukaan elimistön immuunijärjestelmän alasajo vaikuttaa kaikkiin elimistön soluihin ja kudoksiin.

– Esimerkiksi busulfaanilla toteutetun immunoablaation jälkeen on magneettikuvauksissa havaittu aivojen tilavuuden pienentyneen.

Tienarin mukaan tämä hoidon kokonaisuuteen kuuluva raju toimenpide unohtuu monesti, kun puhutaan ja kirjoitetaan MS-taudin hoitamisesta autologisella kantasolusiirrolla.

– Hoidon kokonaisuus huomioon ottaen oikeampi termi on immunoablaatio ja sen jälkeen tehtävä kantasoluhoito. Emme kunnolla vielä tunne immunoablaation pitkäaikaisia vaikutuksia ja riskejä potilaiden elämänkaaren kannalta.

Tutkittua tietoa terveysriskeistä
Tienari kertoo, että autologisen immunoablaation ja kantasoluhoidon terveysriskeistä on saatu näyttöä Suomessa tehdyn tutkimuksen pohjalta. Anu Vatanen tutki parin vuoden takaisessa väitöskirjassaan kantasoluhoitoja lapsuudessa saaneiden neuroblastoomapotilaiden terveydentilaa aikuisina.

Vatanen totesi Helsingin yliopistossa tekemänsä väitöskirjan johtopäätöksessä, että ”lapsuuden kantasolusiirtohoitoon liittyy riski verisuonten ja sukurauhasten ennenaikaiseen vanhenemiseen ja raihnaisuuteen.”

Tienarin mukaan Vatasen tutkimuksen tulokset tulee ottaa huomioon myös silloin, kun arvioidaan kantasoluhoidon ja immunoablaation kokonaisuuden aiheuttamia pitkäaikaisriskejä nuorelle aikuiselle.

Aiheesta on hiljan julkaistu tieteellinen katsaus, jonka perusteella myös aikuisiällä toteutettuna näihin hoitoihin liittyy useiden kudosten ja elinten toimintahäiriöitä, syöpien ja infektioiden riskin kasvua sekä alentunut elämänlaatu ja elinajanodote.

Kiinnostava tutkimustulos
Keväällä 2018 julkaistiin MS-potilaita kiinnostava uutinen kantasoluista. Kansainvälisessä MIST-monikeskustutkimuksessa oli saatu lupaavia tuloksia aaltomaisen eli pahenemisvaiheittain etenevän MS-taudin hoidossa. Tutkimustulos oli alustava, ja MIST-tutkijat esittelivät sen neurologian kansainvälisessä kokouksessa Lissabonissa maaliskuussa. Tutkimukseen osallistui muun muassa Uppsalan yliopisto.

Tutkimukseen osallistuneet noin sata potilasta sairastivat aaltomaista MS-tautia. Heitä oli ennen tutkimukseen osallistumista hoidettu nykyaikaisin, Käypä hoito -standardien mukaisin MS-lääkkein, mutta sairaus oli edennyt toimintakykyä eriasteisesti rajoittavaksi.

Tutkimus on ensimmäinen kontrolloituun hoitovertailuasetelmaan perustuva tutkimus kantasoluhoidosta. Hoidon tuloksia verrattiin kahdessa samansuuruisessa ryhmässä. Yhdessä ryhmässä hoidettiin MS-potilaita heidän omasta verestään eristetyillä kantasoluilla, toisessa  MS-taudin hoidossa yleisesti käytettävillä lääkkeillä. Tutkimuksessa käytetyn autologisen kantasoluhoidon nimi on hematopoieettinen kantasoluterapia (Hematopoietic Stem Cell Therapy, HSCT).

Hienosyinen seuranta-asteikko
Kolmen vuoden seuranta-aikana MS-tauti paheni 30:llä lääkehoitoa saaneella potilaalla. Pahenemisen mittarina käytettiin tutkimuksessa vähintään yhden pisteen huononemista, kun potilaan toimintakykyä mitattiin sitä arvioivalla EDSS-mittarilla.

Sytostaatein annettua kemoterapiaa ja autologista kantasoluhoitoa saaneilla potilailla valtaosalla toimintakyky säilyi seuranta-aikana entisellään: kantasoluryhmän 52 potilaasta toimintakyky heikkeni kolmella.

– Yhden pisteen huononeminen EDSS-mittarilla mitattuna on kliinisesti merkittävä. Se vastaa käytännössä potilaan kannalta sitä eroa, kykeneekö hän kävelemään itsenäisesti vai tarvitseeko hän kävelemiseen apuvälinettä, kertoo neurologian ylilääkäri Joachim Burman, Uppsalan yliopistollisesta sairaalasta Avain-lehdelle sähköpostin välityksellä.

Burman on MIST-tutkimuksen Uppsalan tutkimusryhmän johtaja. Hän on kollegoineen 14 vuoden ajan ollut mukana kehittämässä autologisen kantasoluhoidon menetelmää sekä hoitanut sillä potilaita.

EDSS-asteikkoa ja toimintakykyä voi tarkastella monella tapaa rajaten. Yhden pisteen ero EDSS-mittarilla voi käytännössä merkitä myös sitä eroa, kun ihminen kykenee kävelemään yhtäjaksoisesti 300 metriä ilman apuvälinettä verrattuna siihen, että hän kävelee ilman apuvälinettä 100 metriä.

Pentti Tienari painottaa, että EDSS-asteikko on hienosyinen.

– Yhden pisteen heittoja esiintyy kahden eri neurologin tulkinnoissa samasta potilaasta.

Pieni otos
Pentti Tienarin mukaan ruotsalaiskollegoiden monikeskustutkimuksessa tutkiman kantasoluhoidon teho vaikuttaa lehtitietojen perusteella hyvältä. Suoria vertailuja muihin tehtyihin tutkimuksiin ei Tienarin mukaan kuitenkaan voi eikä pidä tehdä, koska niiden otokset ovat erilaiset.

Hän pitää MIST-tutkimuksen otosta melko pienenä ja potilaiden kolmen vuoden seuranta-aikaa lyhyenä. Tienarin mukaan immunoablaatiolla voi olla mittava määrä erilaisia ongelmallisia seurauksia, jotka ilmenevät vasta viiveellä.

– Tämä tutkimus on tärkeä additiivinen lisä aiempaan dataan, mutta ei muuta varauksia kantasoluhoidon pitkäaikaishaitoista. Immunoablaatio merkitsee rajua kemoterapiaa, joka vaikuttaa immuunijärjestelmän lisäksi potilaan kaikkiin kudoksiin, sisäelimiin, sukurauhasiin, luihin, verisuoniin, hermostoon ja aivoihin. Ihmisen elämänkaaren näkökulmasta 25 vuotiaana tehty hoito voi jo 45 vuotiaana vaatia veronsa.

Tienarin huomiota kiinnittää se, että uuden kansainvälisen tutkimuksen uutisoinnissa kantasoluhoitoihin liittyvän immunoablaation pitkäaikaisvaikutuksia ei juuri tuoda esiin.

– Monikeskustutkimuksen tulosten tulkinnassa on hyvä ottaa huomioon myös se, että tutkimus aloitettiin vuonna 2006. Sen jälkeen MS-taudin hoitoon on saatu monia uusia lääkkeitä, joiden tehoa ei siis voitu verrata kantasoluhoitoon, Tienari sanoo.

Suuri kuva ei muuttunut
Joachim Burman toteaa, että kaikissa MS-taudin lääkehoidoissa on omat riskinsä.

– Tunnemme melko hyvin kantasoluhoitojen riskit, joskin tarkkuus riskiä koskevissa ennusteissamme voisi olla parempi. Toisaalta tutkimukseen pohjautuen ei kovin paljon tunneta myöskään vakiintuneiden MS-hoitomuotojen epätavallisia haittavaikutuksia, ei etenkään pitkän ajan kuluessa, Burman sanoo.

Mikä on kantasoluhoidon asema vuonna 2018? Muuttiko monikeskustutkimus aaltomaisen MS-taudin hoitoa perustavalla tavalla?

Tienarin mukaan ei muuttanut.  Lisää tutkimusta ja tarkempaa tutkimusnäyttöä autologisesta kantasoluhoidosta tarvitaan edelleen paljon, etenkin hoidon pitkäaikaisista vaikutuksista.

Tienari toteaa, että ainakin toistaiseksi kantasoluhoidon asemaa kuvastaa termi, joka englanninkielisessä muodossaan on paljon puhuva: rescue therapy. Suomeksi sanottuna kantasoluhoitoa käytetään vasta kun MS-taudin muut hoitovaihtoehdot on havaittu potilaalle tehottomiksi.

– Vuoden 2012 jälkeen on tullut kuusi uutta lääkeainetta MS-taudin hoitoon. Keskeistä on tunnistaa erityisen aktiivista MS-tautia sairastavat ja kohdistaa heihin jo sairauden alussa raskaimmat ja tehokkaimmat lääkehoidot.

Sanasto:
Autologinen kantasolusiirto on hoito, jossa käytetäänpotilaan omasta verenkierrosta tai luuytimestä kerättyjä kantasoluja sen jälkeen, kun potilaan oma immuunijärjestelmä on tuhottu kemoterapialla.

Kantasolu pystyy erilaistumaan muiksi soluiksi niin, että solun jakautuessa toinen tytärsoluista säilyy kantasoluna, toinen erilaistuu.
Lähde: Lääketieteen termit, Duodecim

Ruotsissa hoidettu myös suomalaisia

Ruotsissa kantasoluhoitoa on annettu viime vuosina vuosittain noin 20 MS-tautia sairastavalle. Uppsalassa on autologisella kantasoluhoidolla hoidettu Joachim  Burmanin mukaan myös muutamia Ahvenanmaalla asuvia suomalaisia.

Ruotsin sosiaalihallitus mainitsee MS-taudin hoidon suuntaviivojen raportissaan, että autologinen kantasoluhoito on aaltomaisen MS-taudin yksi hoitovaihtoehto.

Kantasoluhoidon edellytyksenä on, että MS-taudin on oltava hyvin vakava, mikä näkyy esimerkiksi tiheinä taudin pahenemisvaiheina. Lisäksi kantasoluhoitoa tulee edeltää lääkehoidon epäonnistuminen.

Satunnaistettujen ja kontrolloitujen tutkimusten puute on tähän asti ollut yksi suuri este arvioitaessa kantasoluhoidon asemaa MS-taudin hoitojen kokonaisuudessa. Satunnaistettujen tutkimuksen puuttuminen nähdään myös ruotsalaissuosituksessa kantasoluhoidon tehon ja turvallisuuden arvioimisen vakavana puutteena.

– Nyt kysymys kuuluu, lisääntykö autologisen kantasoluhoidon käyttäminen Ruotsissa MIST-tutkimuksen tulosten myötä, Burman sanoo.

Ruotsissa noin tuhat ihmistä sairastuu MS-tautiin vuosittain. Burmanin mukaan heistä noin puolella MS-tauti on niin vakava, että se vastaa MIST-tutkimukseen rekrytoitujen potilaiden valintakriteerejä.

– Kantasoluhoito ei toki sovi niistäkään potilaista kaikille, ja monet näistä potilaista valitsevat eri syistä muita hoitovaihtoehtoja kuin kantasoluhoidon.

Burman pitää täysin mahdollisena, että Ruotsissa saatetaan lähivuosina hoitaa vuosittain noin sataa MS-potilaista autologisella kantasoluhoidolla, HSCT-hoidolla.