Katsaus MS-tautiin liittyvään infektioriskiin

Juha Multanen, neurologian erikoislääkäri
Julkaistu 16.3.2020

MS-taudin ilmaantuminen voi liittyä edeltävästi sairastettuun infektioon. Kyse ei suorasta infektion aiheuttamasta vaikutuksesta keskushermostoon, vaan sen käynnistämästä immuunijärjestelmän poikkeavasta reaktiosta, jolle henkilö on perintö- ja ympäristötekijöiden altistama. Lisäksi infektiot voivat pahentaa MS-tautia sairastavan oirekuvaa, jolloin etenkin kuumeen nousu korostaa heikosti myelinisoitujen hermosäikeiden impulssivirtaa ohimenevästi. Joskus infektio voi myös pienellä viiveellä laukaista sairauden pahenemisvaiheen.

Epidemiologiset tiedot viittaavat siihen, että MS-potilaat voivat myös olla jonkin verran muuta väestöä alttiimpia infektiosairauksille. Vaikka ikä ja taudinkulkuun vaikuttava lääkehoito muovaavat riskiä, ne eivät vallitsevan tiedon valossa yksin riitä selittämään eroa muuhun väestöön nähden. Todennäköisin selitys yhdistyykin neurologisen oirekuvan vaikeusasteeseen, erityisesti liikuntahaittaan ja rakko-oireisiin.

Alkuvuodesta julkaistussa amerikkalaistutkimuksessa analysoitiin 2000-luvulla MS-tautiin sairastuneiden henkilöiden kahdesta eri potilasrekisteristä kerättyjä tietoja infektiosairauksista ja suhteutettiin niitä ikä- ja sukupuolivakioituun neurologisesti terveeseen verrokkiväestöön. Mukana oli kaikkiaan yli 15000 potilasta Yhdysvalloista ja Iso-Britanniasta.

Tutkijat totesivat, että MS-tautia sairastavilla oli kaksinkertainen riski sairastua virtsateiden infektioon muuhun väestöön nähden. Myös sairaalahoitoon johtaneiden infektioiden osalta tilanne oli samankaltainen. Keuhkoinfektioiden osalta riskin lisäys oli pienempi, mutta sekin oli muuhun väestöön nähden lievästi koholla.

Tutkimusaineiston potilaista kaikki amerikkalaiset käyttivät tai olivat käyttäneet ainakin yhtä taudinkulkuun vaikuttavaa hoitoa. Amerkikkalaisaineiston osalta havaittiin myös, että suonensisäiset biologiset lääkkeet eivät merkittävästi lisänneet infektioiden kokonaismäärää. Sen sijaan tässä potilasjoukossa todettiin jonkin verran enemmän sairaalahoitoon johtaneita infektioita viitaten kohonneeseen vakavien infektioiden mahdollisuuteen.

Brittiaineistosta osalla ei ollut lääkehoitoa lainkaan, eikä eri lääkevalmisteiden osuutta infektioihin pystytty tarkemmin arvioimaan. Potilaiden elintapoihin liittyvät tiedot olivat myös osin vajavaisia, eikä siten esimerkiksi tupakoinnin osuus infektioherkkyyteen ollut analysoitavissa.

Tutkijat arvioivat, että ainakin osa lisääntyneen sairaalahoidon tarpeesta liittyy itse taustalla olevaan MS-tautiin, eikä pelkästään infektion vaikeusasteeseen. Lisäksi etenkin virtsatulehdusten lisääntynyt todennäköisyys katsottiin selittyvän virtsarakon poikkeavan toiminnan pohjalta. (1)

Pari vuotta sitten julkaistussa katsausartikkelissa pohditaan edellä mainitun lisäksi myös immunologisen lääkehoidon vaikutuksia infektioihin. Käytännössä kaikkiin MS-lääkkeisiin glatirameeriasetaattia ja beetainterferonia sekä mahdollisesti teriflunomidia lukuun ottamatta voi sisältyä yksilöllisesti vaihtelevaa lisääntynyttä infektioiden riskiä. Ongelmat koskevat erityisesti valkosolujen tai niiden eri alaluokkien (erityisesti lymfosyytit virustautien osalta) määrään laskevasti vaikuttavia hoitoja. Lisäksi valkosolutasojen säilyessä normaalinakin, voi lääkehoito silti haitata normaali immuunipuolustusta solujen toimintaa vaimentamalla. (2)

Covid19-viruksen (coronavirus disease 2019) aiheuttaman pandemian vuoksi onkin erityisen ajankohtaista huomioida MS-tautia sairastavan henkilön lääkehoidon vaikutukset infektioriskiin. Näin etenkin aloitettavien uusien hoitojen suhteen, mutta myös vallitsevan hoidon osalta. Taudinkulkuun vaikuttavista hoidoista tässä suhteessa ainutlaatuisin on jo 1990-luvulta käytössä ollut beetainterferoni. Immuunijärjestelmää muovaavien ominaisuuksien lisäksi valmisteella on näet antiviraalisia ominaisuuksia. Sillä on aiemmin todettu suotuisia vaikutuksia influenssaviruksia vastaan ja koeasetelmissa sitä on tutkittu jo nyt muiden viruslääkkeiden kera myös uuden koronavirusinfektion hoidossa. Näin ollen vaikuttaisi järkevältä, että iäkkäiden MS-potilaiden beetainterferonihoitoja ei pandemian vallitessa toistaiseksi lopetettaisi ilman painavaa muuta syytä. (3, 4)

Edelleen on syytä muista, että hengitystietulehduksia voidaan estää MS-tautia sairastavilla ihan samaan tapaan kuin muillakin. Hyvä käsihygienia ja kasvojen koskettelun välttäminen ovat tässä tärkeimmässä roolissa.

(1) Person R et al. Mult Scler Relat Disord. 2020 Feb 4;41:101982. doi: 10.1016/j.msard.2020.101982.
(2) Celius EG. Acta Neurol Scand. 2017:136(Suppl. 201):34-36.
(3) Yoo JK et al. Antiviral Res. 2010 Oct;88(1):64-71.
(4) Martinez MA. Antimicrob Agents Chemother. 2020 Mar 9. pii: AAC.00399-20. doi: 10.1128/AAC.00399-20.