Diagnosointi ja KEO-vaihe

MS-taudin diagnosointiin ei ole yhtä testiä, joka varmuudella tunnistaisi sen. Lähtökohtana diagnoosin tekemiseen ovat sairastuneen kokemat MS-taudille tyypilliset oireet ja neurologin tekemä lääkärintarkastus. Diagnoosin varmentamiseksi on käytettävä aivojen ja selkäytimen magneettikuvausta sekä selkäydinnestetutkimusta.

Suomessa MS-diagnoosin tekemisessä noudatetaan ns. McDonaldin uusittuja kriteerejä. Näiden mukaan tutkimuksissa pitää olla tiettyjä löydöksiä ja sairastuneella pitää olla tietty määrä oirejaksoja ennen kuin diagnoosi voidaan tehdä. MS-taudin hoito aloitetaan heti kun diagnoosi voidaan varmistaa.

Moni hakeutuu lääkäriin ensimmäisen oireen ilmetessä. Jotta MS-diagnoosi voidaan tehdä, sairastuneella pitää myöhemmin olla joko toinen oirejakso tai uuden aktiivisuuden pitää näkyä magneettikuvassa.

Kun potilaalla on ollut vasta yksi oire, käytetään ilmaisua ”kliinisesti eriytynyt oireyhtymä” (KEO). Siinä vaiheessa on vielä epävarmaa, kuinka pian seuraava oirejakso tulee tai tuleeko sellaista koskaan. Jos sekä magneettikuvat että selkäydinnestetutkimus viittaavat MS-tautiin, sairastumisriski on suuri. Näille potilaille suositellaan uutta magneettikuvausta 3–6 kuukauden kuluttua ensimmäisestä. MS-taudin lääkehoito aloitetaan, kun diagnoosi varmistuu.

Logo