Sopeutuminen on elämänmittainen polku

Pääkirjoitus, Avain-lehti 4/2018

Ihmiset ovat sairastaneet aina ja läheiset ovat olleet tilanteessa läsnä eri tavoin. Tieto sairaudesta on tullut epämääräisten oireiden varmentumisena tai akuuttitilanteena päivystykseen joutumisen jälkeen.

Me kohtaamme tilanteen monin tavoin. Voimme alkaa taistelun tai sitten kokea helpotusta, kun pitkäänkin jatkuneille oireille löytyy selitys. Joskus syytä oireiluun ei löydetä. Asia prosessoituu eri elämänalueilla, kuten työssä, perheessä, toimeentulossa ja asumisessa. Turvallisuus elämän jatkumona voidaan kokea uhatuksi ja kuoleman kysymyksetkin nousta esiin.

Uuteen elämäntilanteeseen sopeutumisessa aluksi nousevat esiin hoitoon liittyvät kysymykset ja niiden ratkaiseminen. Suomalaisessa terveydenhuollossa hoito on asiantuntevaa, mutta jos kyseessä on monelle erikoisalalle suuntautuva monisairas, voi kuva olla pirstaleinen. Sairastava joutuu itse pitämään erityistä huolta saadakseen tietoa osallaan olevasta kokonaisuudesta. Psyykkinen tuki voi auttaa uuteen tilanteeseen suuntautumisessa.

Ajan kuluessa nousevat usein taloudelliset huolet esiin. Palkanmaksu loppuu tai päivärahaoikeus päättyy. Tulot pienenevät joka tapauksessa, eivätkä voimat aina riitä asioiden hoitamiseen. Eteen voi tulla melkoinen lomake- ja lausuntoviidakko, kun arjen tueksi on haettava vammais- tai hoitotukia, matka- ja lääkekorvauksia tai kotipalvelua. Myös asumiseen liittyvät kysymykset ovat usein edessä sairaudesta riippuen.

Sosiaalityöntekijän tehtävä tervey­denhuollossa on neuvoa ja auttaa ihmistä silloin, kun sairaus tai vamma muuttaa hänen elämäänsä. Tavoitteena on pitää ihminen kiinni täysipainoisessa elämässä. Usein sosiaalityöntekijä on se, jolla on ikkuna ihmisen elämään kokonaisuutena.

Kokonaisvaltaisen, moniammatillisena yhteistyönä toteutettavan hoidon merkitystä hoitotuloksiin ja ihmisen hyvinvointiin ei voi liikaa painottaa. Ja kun aina olisi mahdollista asiakkaan aito kuunteleminen! Vain sitä kautta voi ymmärtää hänen kokemusmaailmaansa ja elämäntilannettaan.

On muistettava, että sopeutumiseen ei ole malliratkaisuja tai määräaikoja, vaan kukin käsittelee asian omalla tavallaan. Kun on päässyt sinuiksi sairauden tai vamman kanssa, eteen tulevat työelämään tai ikääntymiseen liittyvät haasteet. Vakava sairaus ei tee meitä immuuniksi elämälle. Siksi sopeutuminen on useimmiten elämänmittainen polku.

 

Eila Sundman
johtava sosiaalityöntekijä (eläk.)
Neuroliiton työelämävaliokunnan jäsen

 

Logo