Inkontinenssi oli isku naiseuteen

Teksti: Riitta Eskola

Hanna aloitti katetroinnin kolme vuotta diagnoosistaan. Hän siirtyi pikkusiteistä suoraan katetreihin, koska virtsankarkailu vaikeutti arkea liikaa. Hän sanoo katetroinnin olevan vapauttavaa siihen verrattuna, miten hyytävää on pelätä virtsan ja ulosteen karkailua.

– Kun karkailun on muutaman kerran kokenut, oppii pysymään kotona. Toivoisin, että voisin rohkaista toisiakin kokeilemaan katetrointia kotiin jäämisen vaihtoehtona.

Hanna oli motivoitunut oppimaan katetroinnin, vaikka heti ensimmäinen harjoitus päättyi omasta mielestä katastrofiin niin, että virtsa karkasi ja suoli tyhjeni harjoituksessa.

– Henkiset esteet olivat isompia kuin fyysiset. Viikon jälkeen pärjäsin ilman peiliä ja nyt olen katetroinut 14 vuotta.

Hän saattaa olla siirtymässä seuraavaan vaiheeseen eli vatsanpeitteiden läpi suoraan virtsarakkoon asennettavaan katetriin, ns. cystofixiin, jos toistokatetrointi ei käsikipujen ja kömpelyyden vuoksi enää onnistu.

Inkontinenssi isku naiseuteen
Hanna sanoo taistelleensa sairautensa hyväksymisen kanssa todella rankasti siksi, että joutui sairastuttuaan kannattelemaan läheisiään salaamalla oireitaan ja vaivojaan.

Salailun aika on ohi ja hän haluaa rohkaistua puhumaan katetroinnistakin avoimemmin, vaikka se nuorelle naiselle olikin isku suoraan kehon ja elintoimintojen intiimeimpään kohtaan.

– MS erotti minut niin selvästi muista nuorista naisista ja minua hävetti, että jalkovälini oli vain katetrointia varten. Olin äkkiä potilas ja jouduin pyytämään intiimeissä asioissa apua. Silti minusta tuntui, että vaipoissa kulkeminen olisi ollut enemmän sairauden myöntämistä, kuvaa Hanna ristiriitaisia tunteitaan.

Fysioterapeutin lisäksi suuri apu oli vertaisystävästä, joka kertoi katetroivansa.

– Se oli minulle valaistus: Ai, katetrointi ei näykään päällepäin! Minunkaan otsassani ei ilmeisesti loista teksti: tässä menee toistokatetroija.

**

Teksti on julkaistu aiemmin Avain-lehden numerossa 4/2018

Logo