facebook pixel

Häiriöt pois, niin työ sujuu

Teksti: Janne Ora

Ihminen ajattelee ja toimii parhaimmin, kun hän saa keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Työelämässä tämä periaate on jatkuvasti uhattuna.

Nykypäivän tietotyö vaatii keskittymistä, tarkkavaisuutta ja henkistä vireyttä. Työnkuvat ja yksittäiset työtehtävät ovat kognitiivisesti yhä kuormittavampia.

Tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä rasittavat erityisesti tilanteet, joissa tiedon tulva, keskeytykset ja häiriöt pirstaloivat työtehtävien suorittamista.

– Työt, joissa pitää nopeasti vaihtaa tehtävästä toiseen useasti työpäivän aikana häiriötekijöiden keskellä ovat usein kaikkein hankalimpia. Esimerkiksi avokonttorityö, jossa pitää nopeasti reagoida sähköposteihin, chat-viesteihin ja vastata puhelimeen voi olla hankalaa kenelle tahansa. Etenkin niin on, jos työntekijällä on neurologiseen sairauteen usein liittyviä kognitiivisia haasteita, kuvaa Neuroliiton Maskun kuntoutuskeskuksen johtaja, neuropsykologian dosentti Päivi Hämäläinen.

Esimerkiksi MS-tautiin liittyy keskushermostomuutoksia, jotka usein vaikuttavat myös tiedonkäsittelytoimintoihin. Päivi Hämäläisen mukaan niitä ovat esimerkiksi oppimisen työlääntyminen, tiedonkäsittelyn hidastuminen sekä keskittymisen ja tarkkaavaisuuden vaikeutuminen.

Päivi Hämäläinen

Helpot keinot avuksi

Millä käytännön keinoilla työssä pärjää neurologisesta sairaudesta huolimatta?

– Riippuu työn haasteista ja sisällöstä mitkä keinot auttavat ja riittävät. Yleisesti ottaen hyviä keinoja ovat työn häiriötekijöiden karsiminen, yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan, tärkeimpien tehtävien hoitaminen virkeimpänä aikana, työn tauottaminen ja riittävä palautuminen, Hämäläinen sanoo.

Etenkin MS-tautiin liittyy usein päivän mittaan lisääntyvää uupumusta sekä herkkyys lämmölle. Hämäläinen korostaa, että pienetkin työtapojen tai -olosuhteiden muutokset voivat auttaa, kunhan työntekijällä ja työnantajalla on niiden hyödyntämiseen myötämielinen asenne.

– Varsinkin iltapäivällä avokonttorista rauhalliseen ja viileään työtilaan siirtyminen saattaa parantaa työtehoa. Useimmiten monta lyhyttä taukoa toimii paremmin kuin yksi pitkä. Tauoilla aivot saavat levätä ja palautua. Samasta syystä ylipitkiä työpätkiä olisi hyvä välttää, Hämäläinen kertoo.

– Tärkeää on se, että sairastava itse tuntee ja voi työnantajalle avoimesti kertoa, mitkä yksittäiset tekijät aiheuttavat juuri hänelle työssä pärjäämisen vaikeutta. Vain siten työoloihin pystytään vaikuttamaan.

Mielen varannot helpottavat

Vaikka työ olisi tiedonkäsittelyn ja jaksamisen kannalta kuormittavaa, kognitiivisen reservin käsite on lohdullinen. Mitä enemmän ja monipuolisemmin ihminen on käyttänyt aivojaan, sitä paremmat mahdollisuudet on selviytyä työelämän vaatimuksista neurologisesta sairaudesta huolimatta. Hämäläisen mukaan kognitiivisen toimintakyvyn säilymisen kannalta on tärkeää olla sairastuttuaankin aktiivinen: käyttää aivojaan mahdollisimman monipuolisesti ja mielekkäällä tavalla.

Tekemisen muoto ei sinänsä ratkaise.

– Olisi hyvä harrastaa ja tavata ihmisiä, tehdä kaikkea sitä mikä on terveellistä ja tuottaa mielihyvää oli se sitten kuorolaulua, uintia, shakinpeluuta, yhteislenkillä käyntiä, koiran ulkoiluttamista, uuden kielen oppimista tai sudokujen täyttämistä, Päivi Hämäläinen sanoo.

Hämäläisen mukaan aktiivisuus kannattaa myös vanhempana. Hän muistuttaa, että aivojen plastisuus, niiden kyky muovautua ja sopeutua, säilyy läpi elämän. Elintapojen parantaminen toimintakyvyn edistämiseksi ei ole koskaan myöhäistä.

Yksi asia kerrallaan

Kiireen, paineiden ja häiriöiden sävyttämä tietotyö tarvitsee tuekseen kognitiivista ergonomiaa.

Aivotutkija, kasvatustieteen professori Minna Huotilaisen mukaan kognitiivisella ergonomialla tarkoitetaan työympäristön, työvälineiden ja työtapojen sellaista yhteen sovittamista, jossa otetaan huomioon miten ihmisen mieli toimii.

– Ihmisen mieli on sellainen, että se haluaa saattaa aloitetun tehtävän loppuun. Ei saisi tehdä kuin yhtä asiaa kerrallaan, sillä niin ihmisen mielii toimii, Huotilainen linjaa kognitiivisesti järkevän toimintatavan.

Ihmisen mielen toiminnan, sen mahdollisuuksien ja rajoitteiden huomioon ottaminen on nykyisessä työelämässä kuitenkin vielä valitettavan alkeellisella tasolla.

Monella työpäivä pilkkoutuu sekavaksi säläksi. Sekä yksittäisen työntekijän että organisaatioiden aikaa, energiaa ja yleisiä voimavaroja syövät katkeilevat tietokoneyhteydet, mutkikkaat salasanat ja tunnusluvut sekä epäselvä viestintä ja johtaminen.

Huotilainen hakee historiallista vertailukohtaa sekä teollisesta vallankumouksesta että tietokoneistumisen alkuajoilta. Massatuotannon alkuvuosina eri tuotannonaloilla alettiin vähitellen kiinnittää huomiota työturvallisuuteen sekä laitteiden ja työympäristöjen fyysiseen vaarattomuuteen ja sujuvuuteen. Työasentoihin ja niska-hartiaseudun vaivoihin taas puututtiin 1970–80 luvuilla.

Moderni työelämä tarvitsee toimia, jotta myös ihmismielen henkiset voimavarat saadaan vapautettua. Työpaikan muuttaminen kognitiivisesti ergonomiseksi kaipaa takavuosien kaltaisia ergonomiakonsultteja, jotka korjasivat työntekijöiden työasentoja ja säätivät työpisteen korkeudet kohdilleen. Mutta:

– Kognitiivisen ergonomian ongelmat ovat rakenteissa. Niitä ei yksi ihminen yksinään kykene ratkaisemaan. Esimerkiksi työpaikan uusissa ohjelmistohankinnoissa puhutaan usein vain käytettävyydestä ja käyttäjäkokemuksesta, mutta niistäkin puhutaan vain epämääräisellä, yleisellä tasolla.

Huotilaisen mukaan organisaation johdon tulisi kyetä laskeutumaan ohjelmistotoimittajien mainospuheista työpaikan ruohonjuuritasolle: olisi havainnollistettava työntekijöille, miten uusi ohjelmisto liittyy heidän työhönsä. Tarvittaessa ohjelmistoja tulee räätälöidä organisaation ja yksittäisten työntekijöiden työnkuvan mukaan. Se olisi kognitiivisen ergonomian kannalta parasta.

 

**
Neuroliitto on julkaissut Työelämän taitekohdissa -oppaan eteneviä neurologisia sairauksia sairastaville. Lataa opas maksutta sivuiltamme.


 

Ole aktiivinen, se kannattaa!

Tutkimustiedon mukaan kouluttautuminen ja aivojen monipuolinen käyttäminen edistävät aivojen hermoverkon toimintaa. Aivojen tehokas käyttö muodostaa ns. kognitiivisen reservin, joka parhaimmillaan suojaa kognitiivisten toimintojen heikkenemiseltä.

Kognitiivisesti aktiivisten ihmisten aivoissa syntyy korvaavia ja kompensoivia hermoverkkoyhteyksiä enemmän kuin heillä, jotka eivät käytä aivojaan monipuolisesti.

Kouluttautumisen ja muunlaisen älyllisen aktiivisuuden lisäksi fyysisellä harjoittelulla ja aerobisella liikunnalla on todettu myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi MS-tautia sairastavien kognitiiviseen toimintakykyyn.

Kognitiivisen toimintakyvyn säilymisen edellytyksiä tukevat muun muassa ruumiillisesti ja henkisesti aktiivisen elämäntyylin ylläpitäminen, kardiovaskulaaristen riskitekijöiden hyvä hoito, tupakoimattomuus, terveellinen ja monipuolinen ravitsemus, riittävä uni, masennuksen hoito sekä hyvä stressinhallinta.